Helpoin tapa kantaa maailmaa harteillaan on seisoa päällään
Opetushallituksen Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset on asenneviesti
Sosiaalisen median käyttöönoton ja hyödyntämisen yksi este kouluissa on erimielisyys sen merkityksestä yhteiskunnallisesti tai oppimiskontekstissa. Jos esimerkiksi koulun tai opetustoimen johdon asenne on selkeän negatiivinen, on opettajien, saati yksittäisen opettajan vaikea toimia vaikka intoa riittäisi. Paikoin käyttöä jopa estetään turhin säädöksin ja säännöin. Myös opettajien keskinäiset erimielisyydet estävät kokeiluja ja hyvien mallien syntymistä.
Opetushallituksen julkaisemat Sosiaalisen median suositukset ovat selkeästi yksi avaus ongelman ratkaisuksi. Suositus on perusvireeltään positiivinen ja kannustava sana. Se kertoo kirjoittajien ottaneen kannan, joka suosittelee tekemään jotain jostakin syystä. Suosituksissa otetaan selkeä kanta sosiaalisen median pysyvästä roolista osana mediamaisemaamme. Ympäristöjen ja välineiden hyödyntäminen on osa perussivistystä, joka kaikkien tulisi hallita.
Sosiaalinen media on lyhyessä ajassa tullut merkittäväksi osaksi yhteiskuntaa.Se tuo jokaiselle mahdollisuudenvaikuttaa ja oppia aktiivisesti osallistuen ja yhdessä työskennellen.Sosiaalinen media ja digitaalinen kulttuuri kokonaisuudessaan muuttaa oppimista oppijaa aktivoivaan suuntaan Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen on lisääntynyt yhteiskunnan monilla alueilla. Sosiaalisen median kayttö osana työelämän toimintaa on kasvamassa.
Selkeä kannanotto Opetushallitukselta on viesti, jota on vaikea jättää vaille huomiota. Suosituksina ne jättävät riittävästi tilaa myös tilannekohtaisiin ratkaisuihin, eivätkä pyri määrittelemään kaikille sopivaa mallia. Niissä kehotetaan kehittämään ratkaisuja yhdessä opetushenkilöstön ja tietohallinnon kanssa.
Suositusten premissi onkin viesti, ettei yhteiskuntaa muuttavaa ilmiötä voida sulkea pois koulun tai oppimisen arjesta. Itse toiminnan tasolle suosituksissa ei nimittäin päästä. Niissä ehdotetaan kyllä erilaisia toimenpiteitä ja tavoitteita, mutta kategorisilla ylätasoilla, joita voi olla vaikea purkaa kovin konkreettisiksi teoiksi. Toistaiseksi siis puuttuvat mallit ihmisen kokoisista teoista.
Ottakaa myös oppilaat mukaan suunnitteluun
Omaan silmääni pistää myös oppilaan rooli. Suosituksissa oppilaita kasvatetaan aktiivisiksi ja vastuullisiksi toimijoiksi verkossa, ja tähän heille valitaan tarkoituksenmukaisia välineitä sekä työtapoja opettajien ja tietohallinnon toimesta. Siinäkin on omat hyvät puolensa, kunhan muistetaan, että suurimmalla osalla nuoria ja lapsia on jo oma kulttuurinsa toimia ja viestiä verkossa. Niin kuin suositusten etusivulla mainitaan.
Noin 86 % 16-24 -vuotiaista on seurannut jotain yhteisöpalvelua (tilastokeskus 2010). Nuoret käyttivät erittäin paljon virtuaalimaailmoja, jotka voidaan jakaa pelimaailmoihin ja sosiaalisiin virtuaalimaailmoihin.
Sen ymmärtäminen ja muistaminen auttaisi löytämään sellaisia tapoja oppia, joita opettajan tai koulun muun henkilökunnan voi olla vaikea nähdä. Opettajan ajattelua ohjaa herkästi tavat opettaa, ja sosiaalisesta mediasta lähdetään hakemaan lisäarvoa nojaten siihen, mitä se tarkoittaa opettajan arjen kannalta. Ajattelua ohjaa oppimisympäristöt ja jo olemassa olevat mallit. Oppilaan ja oppimisen näkökulmasta mielenkiintoisempaa olisi miettiä yhdessä sitä, mikä on oppilaille luonteva tapa kuluttaa sisältöjä, rikkoa formaalin ja informaalin oppimisen rajoja sekä luoda toimivia kollaboratiivisia työskentelymalleja. Tämä vaatisi oppilaiden aktiivista osallistamista jo suunnitteluprosesseissa.
Sosiaalisin median suositusten tekeminen on hyvä avaus, mutta jotain jää uupumaan. Sekin on osin, avauksissa on syytä olla pelivaraa. Seuraava askel voisi olla konkreettiset esimerkit, sekä todelliset että jo tulevaisuuteen kurkkaavat.
Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset (PDF)
Sosiaalisen median opetuskäytön tila Suomessa
Viime vuoden lopulla toteutimme yhdessä Oppimisympäristöt-koordinaatiohankkeiden kesken kyselyn, jolla pyrittiin selvittämään tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tilaa Suomessa tänä päivänä. Kyselyn osa-alueita olivat laitteet ja ohjelmistot, etäopetus, pelit ja virtuaaliympäristöt sekä sosiaalinen media opetuksessa. Sosiaalisen median osiossa selvitimme kuinka yleistä sosiaalisen median käyttö opetuksessa on, mitä sosiaalisen median palveluita opettajat käyttävät, missä käyttötarkoituksessa sosiaalista mediaa käytetään, sekä mitä ongelmia ja etuja opettajat ovat kohdanneet käyttäessään sosiaalista mediaa työssään. Lisäksi selvitettiin syitä, jotka rajoittavat sosiaalisen median käyttöä opetuksen ja oppimisen tukena.
Kartoituksen perusteella noin neljännes yleissivistävän koulutuksen opettajista on käyttänyt sosiaalista mediaa apuna työssään. Yleisimmin sosiaalista mediaa hyödynsivät aineenopettajista äidinkielen ja reaaliaineiden opettajat sekä opinto-ohjaajat. Opettajien omat arviot heidän tieto- ja viestintätekniikan teknisistä sekä pedagogisista käyttötaidoista olivat yhteydessä sosiaalisen median käyttöön opetuksen ja oppimisen tukena.
Sosiaalisen median palveluista yleisimmin opetuskäytössä hyödynnettiin wiki- sekä muita yhteistyöpalveluita (kuten Wikipedia ja Google-sovellukset) sekä mediapalveluita (kuten Youtube ja Flickr). Valtaosa wiki- ja muiden yhteistyöpalveluiden käyttäjistä käytti niitä tietolähteenä, joko omiin tarpeisiin tai yhdessä oppijoiden kanssa sekä yhteisölliseen työskentelyyn joko kollegoiden kesken tai esimerkiksi ryhmätöiden ja esitelmien tekemisessä. Mediapalveluita puolestaan käytettiin yleisimmin opetuksen elävöittämiseen, monipuolistamiseen sekä käsiteltävien asioiden havainnollistamiseen.
Sosiaalisen median opetuskäyttöön liittyi sekä haasteita, että hyötyjä. Haasteista opettajat olivat kohdanneet yleisimmin käytettävissä olevien laitteistojen ja verkkoyhteyksien toimimattomuuden sekä laitteiden puuttumisen. Kolikon toisena puolena opettajat kokivat sosiaalisen median monipuolistaneen ja ajankohtaistaneen omaa opetusta sekä oppimateriaaleja. Sosiaalisen median käyttöä rajoittavaksi suurimmaksi tekijäksi nousi tässä kartoituksessa se, että opettajilla ei ole aikaa selvittää mahdollisuuksia, joita sosiaalinen media voisi tuoda heidän työhönsä sekä tietoturvaan ja –suojaan liittyvä epätietoisuus.
Raportti valtakunnallisen sosiaalisen median opetuskäytön kartoituksen tuloksista on luettavissa ja ladattavissa täältä.
Kimmo Oksanen
Tohtorikoulutettava
Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos
TYKKÄÄ TÄSTÄ!
Hannele Niemi ja Riitta Sarras ovat toimittaneet teoksen ”Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa” (PS-Kustannus 2012). Teoksen kokoamisen taustalla on Opettajien ammattijärjestö OAJ:n v. 2000 perustama Opetusalan eettinen neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana toimii Hannele Niemi.
Teoksessa ei anneta normeja tai suosituksia opettajien toimintaan sosiaalisen median kentässä, vaan nostetaan esiin opettajien ja sosiaalisen median suhteeseen liittyviä kysymyksiä, kokemuksia ja pohdintoja. Teos sisältää kahdeksan artikkelia, joiden kirjoittajina on kymmenen sosiaalisen median, opetus- ja kasvatusalan, opetuksen kehittämisen ja media-alan asiantuntijaa.
Matti Mäntymäki: Lapset ja nuoret sosiaalisessa mediassa
Mäntymäki on tutkijatohtori Turun kauppakorkeakoulussa. Hän on tehnyt väitöskirjansa Habbo Hotellin toistuvan käytön ja virtuaalisen ostamisen vaikuttimista suomalaisten nuorten keskuudessa.
Mäntymäki selvittelee artikkelissaan sukupolvien välisiä eroja suhteessa tieto- ja viestintätekniikkaan ja sen hyödyntämiseen. Hän esittelee tunnetun sukupolvijaottelun: X (digitaaliset maahanmuuttajat, s. 1961-1979), Y (digitaaliset uudisraivaajat, s. 1980-1998), Z (diginatiivit, s. 1999-2019).
Z-sukupolvi poikkeaa merkittävästi edellisistä. Esim. käsitys yksityisyydestä ja sosiaalisista suhteista on muuttunut radikaalisti: diginatiiveilla ei ole selkeää eroa yksityisyyden ja julkisen välillä eikä yhteiseen historiaan perustuvaa ystävyyssuhteiden verkostoa samalla tavalla kuin aikaisemmilla sukupolvilla.
Pohjimmiltaan sosiaalisessa mediassa on Mäntymäen mielestä kyse suhteellisen pysyvien yleisten tarpeiden tyydyttämisestä: muiden ihmisten kohtaamisesta ja hyväksynnän kokemisesta, elämyksien saamisesta, ympäristössä tapahtuvien asioiden tietämisestä ja omien tarinoidemme kertomisesta muille.
Hannele Niemi: Opettajan vastuun rajat ja rajattomuus sosiaalisen median keskellä
Niemi toimii kasvatustieteen professorina Helsingin yliopistossa. Hän on ollut mukana mm. monissa opetusteknologiaa tutkivissa hankkeissa.
Niemen mukaan koulun tehtävä on kasvatuksellinen; median ensisijainen tehtävä taas on välittää tietoa ja varmistaa sananvapauden toteutuminen. Niemi korostaa sitä, että koulun tehtävä on soveltaa teknologiaa ja sosiaalisen median palveluja oppimisen ja kasvun edistämiseksi, ei itsetarkoituksena.
Olli Luukkainen: Eettisyys on aina keskeinen osa opettajan ammattia
Luukkainen on OAJ:n puheenjohtaja. Hän pitää tärkeänä sitä, että sosiaalinen media ei saa vaarantaa opettajan työhön liittyvää aikuisuuden tai vastuullisen auktoriteetin vaadetta. Hän tuo esille myös tietosuojanäkökulman: opettajan oltava varsin pidättyväinen kertoessaan sosiaalisessa mediassa työstään.
Nina Lahtinen ja Sanna Haanpää: Juridinen näkökulma opettajan toimintaan sosiaalisessa mediassa
Nina Lahtinen on OAJ:n kehittämispäällikkö ja kasvatus- ja oikeustieteiden maisteri; Sanna Haanpää toimii työmarkkinalakimiehenä OAJ:ssa. Lahtinen ja Haanpää käsittelevät sosiaalisen median koulukäyttöä juridisesta näkökulmasta seuraavan jaottelun mukaisesti: oppilaitos sosiaalisessa mediassa, opettaja sosiaalisessa mediassa vapaa-ajallaan, opettaja häirinnän kohteena sosiaalisessa mediassa.
Anu Mustonen: Sosiaalinen media psykologisena kasvuympäristönä
Mustonen on mediapsykologiaan erikoistunut psykologian tohtori; hän on väitellyt mediaväkivallasta.
Mustosen mielestä tietokone ei ole tehokas laite teknologian vaan sen mahdollistaman vuorovaikutuksen takia; voima on laadultaan psykologista ja sosiaalista, ei tekniikkaan perustuvaa. Koulussa on opittava, että virtuaalisessa maailmassa pätevät samat lait ja säännöt kuin reaalimaailmassakin. Mediakasvatuksessa pienillä lapsilla tulee painottua turvallisten sisältöjen valikointi ja haitallisten välttäminen, myöhemmin itsenäisen, kohtuullisen ja kriittisen mediasuhteen rakentaminen.
Tuula Tamminen: Muuttaako sosiaalinen media lapsen todellisuustajua ja moraalikäsitystä?
Tamminen toimii lastenpsykiatrian professorina Tampereen yliopistossa. Hän toimii myös useiden kansainvälisten lastenpsykiatriajärjestöjen johtotehtävissä.
Tamminen toteaa artikkelissaan, että virtuaalitodellisuus avaa pienen lapsen elämään uudenlaisen välimaaston toden ja epätoden kokemuskenttään ja todellisuudentajun kypsymiseen. Tammisen mukaan emme tällä hetkellä paljoakaan tiedä siitä, miten virtuaalimaailman kommunikaatio ja sosiaalisen median ihmissuhteet vaikuttavat mielen kypsymiseen ja moraalikäsitysten kehittymiseen.
Jari Multisilta: Sosiaalinen media ja verkkovideot viihteessä ja oppimisessa
Multisilta on Tampereen teknillisen yliopiston multimedian professori sekä Helsingin yliopiston koordinoiman monitieteisen oppimisen tutkimuksen verkoston Cicero Learningin johtaja.
Multisillan artikkelissa tarkasteltavana ovat erityisesti Youtube-tyyppiset videopalvelut, jonne siirretään aiemmin kuvattuja videoita. Videopalveluja käytetään tutkimusten mukaan koulutyöhössä melko vähän, vaikka vapaa-ajalla videopalvelujen käyttö on oppilaiden keskuudessa hyvin yleistä. Multisilta kysyykin: "Pitäisikö koulussa ottaa sosiaalisen median videopalvelut laajemmin käyttöön?" Nimenomaan oppimisen ja opiskelun tueksi tehtyjä videopalvelujakin on olemassa: TeacherTube, SchoolTube, KHAN Akademy.
Multisillan mukaan koulun ja nuorten välillä on digitaalinen kuilu: lapsille ja nuorille koulu näyttäytyy digitaalisena tyhjiönä. Koulussa tulisikin opettaa ns. tulevaisuuden taitoja, joiden apuvälineiksi on tärkeää ottaa sosiaalinen media ja mobiilivideo.
Teemu Arina: Pilvioppiminen ja nuori sukupolvi verkossa
Arina on sosiaalisen median konsultointia tekevän Dicole Oy:n toimitusjohtaja (hän perusti yrityksen 16-vuotiaana v. 1998).
Arina on sitä mieltä, että organisaatioiden itsensä ylläpitämät it-palvelut ovat tulleet tiensä päähän, samoin opiskelijalta katoaa koulureppu. Pilvioppimisessa opiskeltavat asiat, oppimisympäristöt ja oppijat ovat digitaalisesti hajautettuja.
Tulevaisuuden työelämän keskeisin osaaminen liittyy Arinan mukaan verkottumiseen ja yhteistyöhön – yhteisöllisyyteen. Kyseessä on toisiaan tarvitsevuuden logiikka: jokainen tarvitsee toisten tuotoksia parempaan lopputulokseen päästäkseen. Keskeinen muutos tulevaisuudessa ei ole teknologinen vaan kulttuurinen: uusi sukupolvi odottaa oppimisympäristöiltä responsiivisuutta ja interaktiivisuutta.
Juha Paananen
Pienien tekojen ja sanojen merkitys
Oppilaan kohtaamista kokonaisena, kuuntelemista ja välittämistä. Koko tarina saattaa muuttua siinä hetkessä.
Viime viikon lopussa ajatuksiini nousi kaksi kouluun ja oppimiseen liittyvää teemaa, jotka edustavat näkyvässä koulun arjessa jonkinlaisia ääripäitä. Tulevaisuus haastaa oppimisen -seminaarissa käsiteltiin paljon pedagogista johtamista, mutta samalla toistuvasti esiin nousi oppilaan kohtaamisen ja huomaamisen merkitys.
Asioilla on varmasti paljon syvempi yhteys kuin ymmärrän, kun en ole mitään organisaatiota johtanut. Sattumaa ei silti varmasti ole, että johtamisteeman ympärillä puhuttiin paljon oppilaan huolista. Samalla viikolla satuin aikaisemmin kuulemaan konkreettisen esimerkin yläkoulusta, jossa pedagoginen johtaja kohtasi joka päivä oppilaan. Kolmensadan oppilaan yläkoulussa rehtori on joka aamu ulko-ovella oppilaita vastassa toivottamassa hyvät huomenet, nyt toisessa rehtoripolvessa. Kyllä, joka aamu. (alkaa kohdasta 42.25)
Pienillä teoilla ja sanoilla tuntuu olevan arvaamattoman suuri vaikutus. Tulevaisuudentutkija Ilkka Halavan työpajassa puhuttiin paljon siitä, kuinka yläkoulussa (ja varmasti myöhemmilläkin asteilla) on oppilaita, joille kukaan ei ole koskaan sanonut mistään asiasta: ”Voi vitsi, kun sä osaat ton hienosti! Voitko näyttää sen uudelleen?”. Kuinka sen sanominen voi avata oppilaalle kokonaan uuden maailman täynnä mahdollisuuksia. Kun joku vaan huomaa ja alkaa uskomaan, että pystyt ja opit. Maailma on sen jälkeen paljon avoimempi ja täydempi mahdollisuuksista.
Samoin toimittaja / kirjailija Aino Suholan hienosta päätösmonologista tajuntaan iski kertomus narkomaanitytöstä, jolta psykologi kysyi pitkän ja kalliin terapian jälkeen sen merkittävintä hetkeä. Vastaus oli: ”Se kun sä kovalla pakkasella nostit mun farkkujen lahjetta ja katsoit, onko mulla sukkahousut.” Joku välitti. Kymmenien tuhansien eurojen terapian merkittävin hetki.
Torkkuessani junassa mietin, mitä tämä tarkoittaa sosiaalisessa mediassa tai ylipäätään verkko-opetuksessa? Ensimmäinen iso haaste on se, että viestinnästä iso osa on aina jotain muuta kuin sanoja. Väistämättä jää huomaamatta asioita, kun ei nähdä kasvokkain. Toinen suuri asia ja vaikeammin hahmotettava on sukupolvien välinen ero ja tapa arvottaa eri välineiden kautta tapahtuvaa viestintä eri arvoiseksi. Nuorille sosiaalinen media ei ole virtuaalinen tila, vaan aivan normaali arjen tapa käydä dialogia. Naamatusten verkossa -julkaisun (PDF) mukaan moni nuori kokee sosiaalisessa mediassa käytävän viestinnän hyväksi mahdollisuudeksi syventää omia sosiaalisia suhteita ja vaikeista asioista kertomisen helpommaksi kuin kasvokkain. Samaan aikaan me aikuiset keskustelemme vielä siitä, voiko oppilaan ottaa Facebookissa kaveriksi tai mitkä kaikki laitteet täytyy sulkea koulupäivän ajaksi, jotta arkemme ei häiriintyisi jostain turhasta hälystä.
”Paha on hyvän poissaoloa” - Tuomas Akvinolainen
Kirjoitin muutama vuosi sitten pyynnöstä artikkelin Verkkoa kokemassa -julkaisuun (PDF), jossa pohdittiin kirkon roolia ja toimintaa verkossa. Siinä nostin esiin auttajan tai tässä tapauksessa kasvattajan tarpeen olla läsnä ja apuna myös verkossa, sillä sosiaalinen media ei absoluuttisesti voi olla hyvä tai paha. Kyse on ihmisistä, ja silloin kaikki inhimillinen hyvyys ja pahuus ovat olemassa. Kirjaan kannattaa tutustua, sillä usea artikkeli pohtii sitä, mitä ihmisen kohtaamisen verkossa liittyy ja miten luottamusta rakennetaan digitaalisessa maailmassa.
Kieltämällä, väheksymällä ja sulkemalla lopetamme helposti myös dialogin. Tämän vuoksi kasvattajankin olisi tärkeä ymmärtää sosiaalisen median merkitys nuoren näkökulmasta, hyväksyä se, olla läsnä, kuunnella ja käydä aitoa dialogia. Sillä tavoin voi löytyä tilaisuuksia nostaa farkun lahjetta kylmällä tai sanoa suuntaa muuttavia kehujia oikealla hetkellä verkossakin. Nuorelle sillä on aivan yhtä suuri merkitys kuin kasvokkain käydyllä keskustelulla. Molempia tarvitaan.
Tietoa ja keskustelua yleissivistävän opetuksen opetussuunnitelmatyön tulevaisuudesta
Otavan Opiston helmikuun työpajassa tarjoillaan valtakunnallisen opetussuunnitelmatyöstä tuoreita suunnitelmia, suoraan koko opetussuunitelmatyöstä vastaavalta virkamieheltä. Irmeli Halinen maalaa 16.2. Otavassa kuvan niistä haasteista, mihin työllä pyritään vastaamaan sekä tarkemmin mitä tämä tarkoittaa niin perusopetuksessa kuin lukiossakin. Tilaisuus tarjoaa samalla osallistujille mahdollisuuden vaikuttaa työhön osallistumalla keskusteluun.
Opetussuunitelmatyötä tukeva Oppimisen tulevaisuus -barometrityö on nostanut sosiaalisen median yhdeksi teemaksi, minkä merkityksellisyydestä vallitsee konsensus eri asiantuntijapaneelin jäsenten välillä. On mielenkiintoisa nähdä, miten Irmeli Halinen näkee tämän osana yleissivistävää opetusta jatkossa.
Otavan Opiston työpaja - helmikuu
Ohjelma
TORSTAI 16.2.2012
08.30-09.45 Oppimisen tulevaisuus 2030, opetussuunnitelmien monet polut, Hannu Linturi, Otavan Opisto, Anita Rubin, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus
09.45-10.45 Työelämän tarpeet ja kompetenssit kahdesta näkövinkkelistä, Satu Ågren, EK ja Inkeri Toikka, OAJ
10.45-11.30 Oppimisen tahto ja taidot, Sanna Järvelä, Oulun yliopisto
11.30-12.15 LOUNAS
12.15-13.00 Tulevaisuuden haasteet opetussuunnitelmatyön pohjana, Irmeli Halinen, OPH
13.00-13.45 Perusopetuksen opetussuunnitelman uudistus, tuntijakotyöryhmä, Irmeli Halinen, OPH
13.45-14.15 KAHVI
14.15-15.00 Lukion opetussuunnitelman kehittäminen, Irmeli Halinen, OPH
15.00-15.45 Nettilukio, rinnakkaisten reittien opetussuunnitelma
15.45-16.30 Pelurin OPS, Mauri Laakso, Otavan Opisto
16.30-17.30 PÄIVÄLLINEN
Otavan Opiston työpaja tarjoaa myös runsaasti muita puheenvuoroja ja keskusteluja opetussuunnitelman työhön liittyen. Tutustu koko ohjelmaan täältä.
Pro gradu -tutkielma Liikkeelle-hankkeen Linkki-oppimisympäristön käytöstä
Hannele Antikainen Pro gradu tutkielma "Liikkeelle Linkissä - Opettajien kokemuksia verkko-oppimisympäristö Linkin käytettävyydestä ja pedagogisesta hyödynnettävyydestä" (Kasvatustiede, Käyttäytymistieteiden laitos, Helsingin yliopisto, joulukuu 2011) tarkastelee monipuolisesti Linkin käyttöä.
Tutkielmaa on esitelty tarkemmin Liikkeelle-hankkeen sivulla (sivulla myös linkki itse pro gradu -tutkielmaan): http://www.liikkeelleymparisto.fi/uutiset/pro-gradu-tutkielma.
Mikä rajoittaa sosiaalisen median käyttöä opetustyössä?
Saimme viime vuoden lopussa toteutettuun valtakunnalliseen sosiaalisen median opetuskäytön kartoitukseen kattavan joukon vastauksia. Haluankin tässä yhteydessä vielä suuresti kiittää kaikkia kyselyymme vastanneita. Kartoitus oli osa Opetushallituksen Oppimisympäristöt -koordinaatiohankkeiden laajamittaista selvitystä, jossa kartoitetaan Suomen yleissivistävässä koulutuksessa toimivien opettajien tieto- ja viestintätekniikan sekä median käytön nykytilaa ja kehitystarpeita. Kokonaisuutena vastauksia kertyi liki 2500. Sosiaalisen median osioon saimme yli 2100 vastausta. Näistä vastanneista noin neljännes kertoi hyödyntäneensä sosiaalista mediaa työssään.
Kyselyn vastauksista paistoi lävitse se, että sosiaalista mediaan työssään hyödyntäneiden opettajien kokemukset olivat positiivisia. Varsin monet opettajat kertoivat sosiaalisen median tuoneen uusia mahdollisuuksia järjestää opetusta, monipuolistaneen oppimateriaalia sekä ajankohtaistaneen opetusta. Kuitenkaan kartoituksen perusteella ei voida sanoa, että sosiaalisen median käyttö yleissivistävässä koulutuksessa olisi vielä arkipäivää opettajille.
Kyselyyn vastanneita henkilöitä, jotka eivät olleet hyödyntäneet sosiaalista mediaa työssään, pyydettiin määrittelemään mitkä asiat ovat vaikuttaneet käyttämättömyyteen. Vastausten perusteella suurin sosiaalisen median opetuskäyttöä rajoittaa se, että opettajien aika ei riitä selvittämään mahdollisuuksia, joita sosiaalinen media voisi heidän työhönsä tuoda. Liki yhtä merkittäväksi tekijäksi nousi tietoturvaan ja – suojaan liittyvä epätietoisuus. Näiden lisäksi käyttöä rajoitti se, etteivät opettajat koe sosiaalisen median tuovan lisäarvoa työn tekemiseen tai opettamiseen tai he eivät tunne sosiaalisen median käytön mahdollisuuksia. Merkittävä tekijä oli myös se, että opettaja itse ei ollut kiinnostunut sosiaalisen median käytöstä työssään.
Näiden edellä esitettyjen valmiisiin väittämiin pohjautuvien vastausten lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus kuvata muita syitä, joiden vuoksi he eivät käyttäneet sosiaalista mediaa työssään. Vastausten perusteella merkittävä sosiaalisen median opetuskäyttöä rajoittava tekijä oli myös oppilaiden ikä, joka saattoi rajoittaa sosiaalisen median käyttöä esimerkiksi palveluihin liittyvien ikärajoitusten vuoksi.
Sosiaalisesta mediasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista opetuksen ja oppimisen tukena on viime aikoina keskusteltu paljon ja aihe on ollut esille monilla foorumeilla. Tämän kartoituksen perusteella sosiaalisen median jalkautumista kentälle rajoittaa kuitenkin monet tekijät, jotka olisi syytä huomioida, ja joihin olisi syytä reagoida tavalla tai toisella.
Kimmo Oksanen
Tohtorikoulutettava
Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos
Valtakunnalliset virtuaalioppimisenpäivät 2011
Aamupäivän esitys, materiaalit ja lähteet (kasvavasti, osa puuttuu vielä).
SOMY - Virtuaaliopetuksen päivät - Alustus on Prezi
Avoin materiaali ja lähdekansio esityksen materiaaleihin: http://bit.ly/somyvop2011
Lopussa näytetettyyn videoon on tekijä lisännyt tekstimuodossa päivityksen, jossa hän kuvaa mitä videon julkaisun jälkeen on tapahtunut. Kannattaa käydä lukemassa:
SOMY esittely virtuaaliopetuspäivillä...
Oheisesta linkistä pääset katsomaan SOMY ständillä tapahtuvaa toimintaa:
