Kirjoittajan arkistot: Ville Venalainen

Pilvipalveluista haaste koululle

Helsingin Sanomat julkaisi 20.8.2012 jutun: “Pilvipalvelut houkuttavat oppilaitoksia”. Tämän jälkeen muutkin mediat ovat nostaneet aiheen pinnalle. Uutisoinnissa korostuu pohdinta siitä, mihin koulut saavat pakottaa oppilaitaan verkkopalvelujen käytön osalta ja mihin eivät. Asian yksinkertaistaminen tällaiseen kysymykseen on vienyt keskustelun pois siitä, miksi kouluissa yleensäkin tulisi käyttää näitä palveluita.

Alkuperäisessä jutussa mainittu kysymys, saako koulu pakottaa Facebookin käyttöön, on mielestäni sinänsä hyvä. Siihen tuskin on olemassa yksiselitteistä vastausta. Oleellisempaa olisikin miettiä kysymyksiä aina tapauskohtaisesti. Parempi paikka kysyä, mitä verkkopalveluita käytetään, olisi vaikkapa vanhempainilta, jossa mietitään, mitä varten koulussa opitaan. Samalla tapaa kysymystä voidaan pohtia oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa osana oppituntia, minkä pohjalta voidaan myös tehdä demokraattisia valintoja siitä, missä toimitaan ja millä välineillä.

Verkko on niin tuore ilmiö, ettei sitä vielä oikein osata suhteuttaa osaksi luonnollista elinympäristöämme. Se on yhä useammalle osa niin työtä, harrastustoimintaa kuin vapaa-aikaakin. Emme osaa kuitenkaan nähdä sitä vielä luonnollisena osana toimintaympäristöämme samalla tapaa kuin fyysistä maailmaa. Verkkomaailman rinnastaminen fyysiseen maailmaan on ajatusleikki, joka voi auttaa näkemään asiat terveellä järjellä.

En ole kuullut julkista keskustelua, jossa pohditaan, tarvitseeko oppilaan pelata liikuntatunnilla jääkiekkoa samalla kiekolla ja säännöillä kuin muiden, jos hän ei niin halua. Voi olla, että näistä asioita puhutaankin mikrotasolla, mutta ne todennäköisesti myös sovitaan siellä. Verkkopalveluissa osaa arveluttanut kaupallisuus kummittelee myös kaukalon reunalla. Oleellisempaa onkin oppia ymmärtämään toimintaympäristö, jossa elää, ja oppia tekemään siinä ryhmän yhteisiä päätöksiä.

Verkkopalveluista on tullut varkain osa arkea, ja niiden hallinta on yhä selvemmin osa kansalaistaitoja. Palvelut ovat kaikkien saatavilla verkossa, ja hyvä tapa oppia niiden käyttöä on toimia niissä itse. Verkko tarjoaa paljon hyviä ilmaisia välineitä, jotka palvelevat monenlaista oppimista, yhdessä tekemistä ja viestintää yleensä. Niiden avulla löydämme oikeat asiantuntijat ja muut tiedonlähteet sekä tuotamme tietoa ja opimme yhdessä. Yhteiskuntamme rakentuu yhä vahvemmin tämäntyyppisten palveluiden avulla mahdollistuvaan yhdessä tekemiseen. Tästä syystä pilvipalveluiden hyödyntäminen pitäisi olla jatkossa kiinteä osa myös koulua. Kannustankin kaikkia opetusalalla toimivia, vanhempia ja opiskelijoita pohtimaan, mitä tämä tarkoittaa omalla kohdalla.

Sosiaalisen median osaamista tarvitsevat kaikki!

Sosiaalinen media on lyönyt läpi vapaa-ajalla, työelämässä ja koulutuksessa. Some-palvelujen kautta voi pitää yhteyttä muihin ihmisiin ja tehdä yhteistyötä. Sosiaalisen median avulla julkiset organisaatiot, järjestöt ja yritykset lisäävät avoimuuttaan ja palvelevat asiakkaitaan verkossa. Myös kansalaisaktiivisuus on siirtynyt yhä enemmän verkon keskustelufoorumeille, blogeihin ja yhteisöpalveluihin. Kyse on paljon muustakin kuin Facebookista, YouTubesta ja Twitteristä.

Sosiaalisen median mukanaan tuomaa muutosta voi verrata esimerkiksi tietokoneiden tai kännyköiden yleistymiseen aikaisemmin. Sanan- ja julkaisuvapauden sosiaalinen media on mullistanut samaan tapaan kuin painokone 550 vuotta aiemmin. Tällä kertaa muutos tapahtuu paljon nopeammin ja uusi väline on periaatteessa jokaisen käytettävissä – jos taitoa löytyy. Sosiaalista mediaa on tituleerattu myös viidenneksi valtiomahdiksi ja perinteisen median vahtikoiraksi. 

 

Jo nyt sosiaalisesta mediasta on tullut tärkeä osa monen alan ammattiosaamista. Esimerkiksi toimittajat, tiedottajat, poliitikot ja etenkin digitaalisen median ja tietotekniikan parissa työskentelevät käyttävät sosiaalisen median palveluita työssään. Vähitellen sosiaalisen median käyttö yleistyy kaikilla aloilla, ja se on luonut myös uusia ammattiryhmiä kuten yhteisömanagerit, ammattibloggaajat ja sosiaalisen median konsultit. Väitän, että jokainen tämän päivän koululainen tulee käyttämään tulevaisuuden työurallaan sosiaalista mediaa. 

 

Sosiaalisen median nopea yleistyminen merkitsee samalla sitä, että jos siihen liittyviä tietoja ja taitoja ei hallitse, jää suurelta osin nykyisen tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. Voidaankin sanoa, että sosiaalisesta mediasta on tullut osa yleissivistystä, joka tulee hallita ollakseen tasavertainen yhteiskunnan jäsen. Sosiaalisen median riittävä osaaminen tulisi varmistaa jokaiselle iästä riippumatta. 

 

Digitaalinen syrjäytyminen on jo todellisuutta esimerkiksi vain perusasteen koulutuksen käyneillä keski-ikäisillä miehillä sekä syrjäseuduilla asuvilla (lähde: Tilastokeskus, 2011). Myös nuorten osalta on syytä olla huolissaan: he hallitsevat epäilemättä somen vapaa-ajan käytön, mutta eivät sen hyötykäyttöä. Siihen tarvitaan vanhempien ja opettajien ohjausta.

 

Tällä hetkellä sosiaalista mediaa ei ole huomioitu systemaattisesti koulutuksessa – pikemminkin se on jätetty opettajien ja koulujen omalle vastuulle. Suurella osalla opettajista ei ole omakohtaista kokemusta sosiaalisesta mediasta, mikä ei anna eväitä sen opettamiseen tai käyttöön opetuksessa. Opetushallitus on julkaissut tänä keväänä sosiaalisen median opetuskäytön suositukset, mutta opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteista se vielä puuttuu.  Koulutuksen puutteisiin on kiinnitetty laajasti huomiota elinkeinoelämän julkaisemissa selvityksissä ja tulevaisuuden linjauksissa. Myös OAJ on nostanut esille tarpeen saada sosiaalinen media osaksi oppisisältöjä.

 

Mitä sitten konkreettisesti pitää osata, kun kyse on sosiaalisesta mediasta? Yleissivistyksen luonteeseen kuuluu, että sen tarkka määrittely on vaikeaa. Sosiaalista mediaa on lähestytty esimerkiksi medialukutaidon käsitteen kautta sisältäen sekä median “kirjoitustaidon” että “lukutaidon”. Kyse on siis median täyttämässä maailmassa yhtä perustavanlaatuisista taidoista kuin lukeminen ja kirjoittaminen. 

 

Kyse on kuitenkin paljon muustakin kuin mediasta. Itse asiassa paljon kuvaavammin sosiaalista mediaa luonnehtii käsitteen ensimmäinen sana “sosiaalinen”. Oleellista on huomioida sekä sisältöihin, ihmisten väliseen vuorovaikutukseen että teknologiaan liittyvät tiedot ja taidot. Yksi sosiaalisen median määritelmä onkin, että se koostuu edellä mainituista kolmesta tekijästä. Sama lähestymiskulma on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn julkaisemassa tietoyhteiskunnan kansalaistaitojen kuvauksessa, jossa taidot jaetaan 1) sisältöjen tuottamiseen, 2) sisältöjen vastaanottamiseen ja tulkintaan, 3) vuorovaikutukseen sekä 4) teknis-käytännöllisiin käyttötaitoihin. 

 

Kaikki osaaminen syntyy kokemuksen kautta. Koulutuksessa tulisi antaa mahdollisuus riittävään sosiaalisen median harjoitteluun sisältäen niin sisältöjen vastaanottamisen, tuottamisen kuin vuorovaikutuksen. Toisaalta kokemusta tarvitaan erilaisista sosiaalisen median palveluista kuten blogeista, wikeistä, keskustelukanavista ja -foorumeista, yhteisö- ja verkostoitumispalveluista, medianjakopalveluista ja niin edelleen. 

 

Kokemuksen kautta syntyy laajempi ymmärrys, mistä sosiaalisessa mediassa on kyse. Tähän sisältyy esimerkiksi eri palvelujen käyttötarkoitusten, sosiaalisten verkostojen rakenteiden, yhteistyömenetelmien ja ylipäätään sosiaalisen median toimintatapojen kuin myös hyvien nettikäytöstapojen tunteminen. Sosiaaliselle medialle on ominaista jakamisen, keskustelun ja yhteistyön arvostaminen. Tämän syvällinen ymmärtäminen on mahdollista vain itse tekemällä ja osallistumalla – ei kirjoista, lehdistä tai edes netistä lukemalla. 

 

Sosiaalisen median opetus on syytä aloittaa jo peruskoulun alaluokilla ja jatkaa asteittain aina korkeakouluihin asti. Sosiaalisen median käytön harjoittelu on turvallista aloittaa koulun omissa suojatuissa ympäristöissä ja edetä vasta myöhemmin avoimiin ympäristöihin. Julkisissa ja kaupallisissa verkkopalveluissa toimimiseen tarvitaan myös perustiedot tekijänoikeuksista, sananvapauden rajoituksista ja yleisimpien palvelujen käyttöehdoista. On tunnettava omat oikeutensa ja vastuunsa sosiaalisen median palveluissa.

 

Alasta riippumatta tutkintovaatimuksiin tulisi sisältyä riittävät taidot sosiaalisen median käytölle työelämässä. Sosiaalisen median osaamisen varmistaminen niin opettajille kuin valmistuville opiskelijoillekin on tämän hetken isoimpia kysymyksiä koulutuksessa. 

 

Toinen kysymys on, miten sosiaalisen median koulutusta tarjotaan niille, jotka ovat jo koulunsa käyneet. Vapaa sivistystyö ja yritysten tarjoama henkilöstökoulutus tavoittaa heistä osan, mutta ei kaikkia. Vaikka julkiset palvelut ja yhteiskunnan toiminta siirtyvät yhä enemmän verkkoon ja sosiaaliseen mediaan, on jatkossakin huomioitava myös ne, joita verkko ei tavoita.

 

Harto Pönkä, 8.6.2012

 

Helpoin tapa kantaa maailmaa harteillaan on seisoa päällään

Avoin verkko, sosiaalinen media ja tieto- ja viestintäteknologia avaavat kouluille uusia ovia oppimiseen ja koko opetuksen uudelleen järjestelyihin. Tähän liittyen, tässä ajassa elää paljon pieniä tarinoita, joista voi alkaa suuri muutos mikää jäsentää niin meidän tapaamme oppia kuin opettaakin. Salman Khan aloitti yhden tällaisen tarinan vuonna 2006 yksinkertaisilla Youtube videoilla. Videoista syntynyt Khan Academy on liike, joka voi hyvinkin ravistella koko opetusjärjestelmää ja samalla tämän päivän uskomuksia siitä miten me miellämme ihmisten kykyjä oppia ja omaksua uusia asioita.

Vuonna 2006 rahastoalalla Bostonissa työskennellessään Khan auttoi työnsä ohessa New Orleansissa asuvia serkkujaan matematiikan opinnoissa. Aluksi hän käytti Yahoon Doodle notepadia välineenä, mitä piirteli kaavoja samalla kun serkut kuuntelivat. Opetus vastasi pitkältä luokkaopetusta vaikkakin tapahtui verkossa. Pian hän päätti kuitenkin tallentaa opetussessionsa ja jakaa ne avoimesti Youtubessa.

Välitön, ehkä hieman yllättäväkin, havainto siirtymisestä Youtube -videoihin tuli hänen serkuiltaan. Serkut kokivat Khanin opettamisen parempana videolla kuin mitä se oli ollut hänen läsnäollessaan. Omalle oppimiselle ja siihen liittyville tunteille syntyi näin oma tila, missä sai edetä omaan tahtiin ilman nolostumisia tai muita sosiaalisia paineita mitä helposti tulee opettajan läsnäollessa.

Youtubessa videot alkoivat löytää uusia yleisöjä. Pian Khan huomasi, miten luennot tuntuivat auttavan ihmisiä, mille matematiikka oli ollut mahdoton pähkinä purtavaksi luokkahuoneessa. Khan tunsi löytäneensä kutsumuksensa ja luopui päivätyöstään ja keskittyi tuottamaan videoita toisten oppimisen tueksi. Näin syntyi Khan Academy, avoin  oppimisympäristö, jossa on tällä hetkellä yli 3000 luentoa eri aiheista vapaasti kaikkien käytettävissä. Academyä on tukemassa mm. Bill Gatesin säätiö sekä Googlen, joiden voimavaroin aineistoa on käännetty eri kielille sekä matariaalin käyttöä tukemaan koulukäytössä on kehitetty ohjauksellisia työkaluja.

Reilu neljä vuotta sitten Coloradolaisen lukion kemian opettajat Jonathan Bergmann ja Aron Sams halusivat tukea omassa opetuksessaan lyhyillä luentovideoilla opiskelijoita, jotka olivat syystä tai toisesta estyneitä olemaan tunneilla. Pian kuitenkin he huomasivat, myös tunnilla olleiden opiskelijoiden hyödyntävän tallenteita. Tämä haastoi opettajaparin miettimään koko tapansa opettaa uusiksi hyödytäen luentovideoita.

Bergmann ja Sams päätyivät malliin missä asia opeteltiin kotona ja harjoittelua terävöitettiin yhteisellä ajalla luokassa. Tätä mallia he alkoivat kutsua nimellä Flipped Class room teaching, joka voitanee kääntää vaikkapa käänteiseksi luokkaopetukseksi. Bergmann ja Sams havaitsivat että he pystyivät keskittymään enemmän oppitunnilla olemaan läsnä yksittäisille opiskelijoille, auttaen heitä yksittäisissä ongelmissa ja väärinkäsityksissä koskien opittavaa asiaa. Samalla luokan opiskelijat, joille uusi opittava asia on jo auennut, saavat arvokkaita rooleja tukiessaan toisiaan luokkahuoneessa. Samalla he syventävät omaa oppimaansa auttessaan luokkatovereitaan.

Flipped class room pedagogiikka leviää parhaillaan nopeasti Yhdysvalloissa. Bergmann ja Sams ovat nykyisin kysyttyjä puhujia eri seminaareissa ja kaksikko on kirjoittanut uudesta pedagogiikasta oman kirjan – Flip Your Classroom: Reach Every Student in Every Class Every Day. Kirjaa ei ole vielä saatavilla, mutta se on ennakkotilattavissa ainakin Amazonista.

Khanin materiaaleja on käytetty myös Bergmannin ja Samsin periaatteiden mukaisesti luokkaopetuksessa. Näiden kokeilujen kautta Khanin on tehnyt merkittävä havainnoin liittyen eri yksilöiden tapaan oppia. Oppilaiden joukossa on aina ryhmä,  joille on aluksi varsin vaikeaa omaksua opittava asia ja heidän eteneminen on alussa hidasta. Kuitenkin kun näille oppijoille annetaan mahdollisuus edetä omassa tahdissa ja huolehditaan etteivät he jää jälkeen, tulee näistä oppilaista käänteisessä opetuksessa myöhemmin niitä nopeita omaksujia! Tämä haastaa meidät miettimään matemaattisten aineiden oppimiseen ja opettamiseen liittyviä olettamuksia ja myyttejä mitä meillä on. Ehkä matematiikka on sittenkin aine, jonka voi oppia kuka vain, kunhan sille annetaan henkilökohtainen tila ja luovutaan synkroonisesti etenevästä luokkaopetuksesta.

Suomalaista opetusjärjestelmää on kehuttu siitä miten se ei jätä heikkoja oppilaita huomiotta, me emme ole keskittyneet vain niihin jotka pärjäävät hyvin luonnostaan nykyisessä koulujärjestelmässä. Kuitenkin vanhoilla malleilla opettaessa yksittäisen opettajan paine ohittaa heikot kasvaa väistämättä. Käänteisen luokahuoneen pedagogiikka kestää paremmin suurempia opiskelijaryhmiä. Kiehtovaa on myös miten tässä teknologiaa hyödynnetään lähentämään ihmisiä ja antamaan inhimillisyydelle lisää tilaa. Luokassa on yhteisellä ajalla niin monta ääntä kuin on oppijaakin, entisen yhden äänen ja vaiennetun luokan sijaan. Vaikka opettaja on tunnilla vähemmän äänessä kaikille yhtä aikaa, niin hänen roolista tulee monelle oppijalle entistä arvokkaampi ja henkilökohtaisempi substanssiohjauksen kohdistuessa juuri hänen ongelmakohtiin.

Talouden kiristyessä perinteinen logiikka ajaa kouluja kohti suurempia luokkakokoja ja moni opettaja voi kokea kannattelevansa maailmaa harteillaan. Oppilaita vain alkaa olla yksinkertaisesti liikaa nykyisillä malleilla. Teknologian tuomat läpäisyt vanhoihin rakenteisiin antaa meille mahdollisuuden tarkastella vanhaa asiaa uudesta näkökulmasta. Maailmaa on helpointa kantaa harteillaan kääntymällä itse ylösalaisin – seisomalla päällään. Se on juuri mitä on tehty luokkaopetukselle flipped class room -mallissa.

Luokkaopetukseen löytyy näillä opeilla varmasti jo paljon uutta puhtia. Samalla kuitenkin Khan Academyn ja Flipped class roomin oppien valossa väkisinkin pysähtyy miettimään mikä on perinteisen oppikirjan paikka tässä kaikessa? Ehkä me elämmekin nyt aikaa, milloin oppikirjojen korvaaminen oppilaiden henkilökohtaisilla miniläppäreillä tai padeillä on todellinen vaihtoehto. Oppimateriaalina voi toimia verkon avoimet sisällöt sekä eri opettajien tuottamat universaalit oppimateriaalit, joita voidaan jakaa meillä Suomessa esim. YouTubessa, LeMillissä tai vaikkapa Wikiopistossa.

Tietoa ja keskustelua yleissivistävän opetuksen opetussuunnitelmatyön tulevaisuudesta

Otavan Opiston helmikuun työpajassa tarjoillaan valtakunnallisen opetussuunnitelmatyöstä tuoreita suunnitelmia, suoraan koko opetussuunitelmatyöstä vastaavalta virkamieheltä. Irmeli Halinen maalaa 16.2. Otavassa kuvan niistä haasteista, mihin työllä pyritään vastaamaan sekä tarkemmin mitä tämä tarkoittaa niin perusopetuksessa kuin lukiossakin. Tilaisuus tarjoaa samalla osallistujille mahdollisuuden vaikuttaa työhön osallistumalla keskusteluun.
 
Opetussuunitelmatyötä tukeva Oppimisen tulevaisuus -barometrityö on nostanut sosiaalisen median yhdeksi teemaksi, minkä merkityksellisyydestä vallitsee konsensus eri asiantuntijapaneelin jäsenten välillä. On mielenkiintoisa nähdä, miten Irmeli Halinen näkee tämän osana yleissivistävää opetusta jatkossa.

Tervetuloa osallistumaan paikan päälle tai verkossa. Koko työpajan ohjelmaan pääset tutustumaan ja ilmoittautumaan täältä.

Otavan Opiston työpaja – helmikuu
Ohjelma
TORSTAI 16.2.2012

08.30-09.45 Oppimisen tulevaisuus 2030, opetussuunnitelmien monet polut, Hannu Linturi, Otavan Opisto, Anita Rubin, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus

09.45-10.45 Työelämän tarpeet ja kompetenssit kahdesta näkövinkkelistä, Satu Ågren, EK ja Inkeri Toikka, OAJ

10.45-11.30 Oppimisen tahto ja taidot, Sanna Järvelä, Oulun yliopisto

11.30-12.15 LOUNAS
12.15-13.00 Tulevaisuuden haasteet opetussuunnitelmatyön pohjana, Irmeli Halinen, OPH

13.00-13.45 Perusopetuksen opetussuunnitelman uudistus, tuntijakotyöryhmä, Irmeli Halinen, OPH

13.45-14.15 KAHVI
14.15-15.00 Lukion opetussuunnitelman kehittäminen, Irmeli Halinen, OPH

15.00-15.45 Nettilukio, rinnakkaisten reittien opetussuunnitelma

15.45-16.30 Pelurin OPS, Mauri Laakso, Otavan Opisto

16.30-17.30 PÄIVÄLLINEN

Otavan Opiston työpaja tarjoaa myös runsaasti muita puheenvuoroja ja keskusteluja opetussuunnitelman työhön liittyen. Tutustu koko ohjelmaan täältä

Ilmoittaudu mukaan !

SOMY-hankkeen tapahtuma peruttu: Otavan Opiston syyskuun pajassa paljon muuta ohjelmaa

Tiedotimme jokin aika sitten Opetushallituksen kansallisen Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa (SOMY) -koordinointihankkeen kiertuetapahtumasta, joka olisi ollut Otavan Opistolla tämän viikon perjantaina 9. syyskuuta. Tapahtuma on jouduttu perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Kiertuetapahtuma järjestetään kuitenkin myöhemmin syksyllä. Uudesta ajankohdasta ja paikasta tiedotetaan erikseen.

Vaikka SOMY-roadshow siirtyikin myöhempään ajankohtaan, Otavan Opistolla on loppuviikosta paljon muutakin ohjelmaa ja kiinnostavia vierailijoita. Otavan Opiston syyskuun pajassa 8. – 10.9.2011 on teemana kansalaisvaikuttaminen ja oppimisen uudet kanavat. Aiheesta ovat alustamassa muun muassa tanskalaisen roolipelikoulu Østerskov Efterskolen toinen perustaja ja entinen rehtori Malik Hyltoft, Sami Vassinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, toimittaja Riku Siivonen sekä Demos Helsingin tutkija Simo Vassinen.

Perjantaina puolilta päivin alkaa Kriittisen korkeakoulun ja Otavan Opiston yhteinen seminaarisarja Myyttikestit, jossa ollaan tällä kertaa demokratian myytin jäljillä. Aiheesta alustaa filosofi Juhani Pietarinen. Iltakonsertissa jazzpianisti, säveltäjä Eero Ojanen ja laulaja Monna Kamu esittävät poliittisia ja yhteiskunnallisia lauluja. Konsertti alkaa perjantaina 9. syyskuuta kello 19 ja siihen on vapaa pääsy.

Koko pajaohjelma löytyy osoitteesta:
http://paja.internetix.fi/2011/08/syyskuun-pajaohjelma-2/

Lisätiedot:
Otavan Opiston pajasta ja SOMY-hankkeesta:
Ville Venäläinen, 044 794 5102, ville.venalainen@otavanopisto.fi

Myyttikesteistä:
Minna Vähämäki, 040 189 7053, minna.vahamaki@otavanopisto.fi

 

Sosiaalinen media on jo yleisivistystä! – SOMY -hankkeen road show käynnistyy Mikkelistä 9.9.2011

Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa koordinointihanke (SOMY) järjestää syksyn aikana viisi tapahtumaa ympäri Suomen. Tavoitteena on tuoda hankkeissa kerättyä osaamista kaikkien saataville.

TERVETULOA SOSIAALISEN MEDIAN KOORDINOINTIHANKKEEN ROADSHOW -TAPAHTUMAAN MIKKELISSÄ 9. SYYSKUUTA

Päivät ovat rakenteeltaan kaksiosaisia. Aamupäivän osuudessa avataan sosiaalisen median merkitystä koulussa sekä kuullaan kehittämishankkeissa syntyneistä hyvistä käytänteistä. Iltapäivällä on vuorossa rinnakkaisia työpajoja, joissa osallisujat oppivat käyttämään sosiaalisen median työkaluja omassa työssään.

Ohjelma:

10:00    Avaus    

10:15     Orientaatio päivään, ryhmätyöskentelyä   
11:30    Lounas (omakustanteinen)
12:30     Ilmiöpohjainen oppiminen – sosiaalisen median työkalut ilmiöoppimisen tukena   
13:15    Y-love, sosiaalinen media lukioiden yrittäjyyskasvatuksessa   
13:45    Kahvi   

14:15    Aamupäivän orientaation yhteenveto   
14:45 – 18:00   

Työpajat:
Ilmiöpohjaisen oppimisen kurssin vetäminen sosiaalisen median työkalujen tuella.
Opi se sosiaalisen median työkalu, jota tarvitset. Työpajassa määritellään osalistujien kesken yhteinen tarve, jonka perusteella valitaan opittava väline. 
Mobiilioppiminen, softat ja välineet.

Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille opetusalan työntekijöille. Ohjelmaan on mahdollista osallistua koko päiväksi tai vain aamu- / iltapäivän osuuksiin.

Tapahtuma järjestetään Otavan Opistolla, Otavantie 2 B, 50670 Otava. Rautatieasemalta on mahdollisuus yhteiskuljetukseen.

TERVETULOA! 
Ilmoittautuminen http://ilmoittautuminen.otavanopisto.fi/syyskuunpaja

Lisätietoja:

ville.venalainen@otavanopisto.fi,

044-794 5102