Mooc ja Sooc – verkkokursseja isosti ja pienesti työpaja THO:ssa

Olin pitämässä muutaman tunnin työpajan Jyväskylässä Tulevaisuus haastaa oppimisen ja verkko-opettajan 2014 -tapahtumassa otsikolla Mooc ja Sooc – verkkokursseja isosti ja pienesti. Kahteen tuntiin mahtui lyhyt intro ja erittäin aktiivista ryhmätyöskentelyä osallistujien kesken. Jälkimmäisestä iso kiitos kaikille!

Lyhyen introni premissin rakensin kolmelle väitteelle:

  1. Uusia käsitteitä ja malleja sekä niiden evankelistoja syntyy niin kovaa vauhtia, että kovakuntoisiakin uhkaa uuvahtaminen.
  2. Oppiminen on jopa trendikkäänpää kuin koskaan – opettaminen ei.
  3. Koulussa pitäisi panostaa entistä enemmän motivaatioon, intohimoon ja yhdessä tekemiseen. Kaikki em. todella haastavia verkko-opetuksessa.

Ensimmäiseen haasteeseen ratkaisuksi voisi riittää syvä henkäys, rauhallisen hetken varaaminen ja omien tarpeiden sekä tavoitteiden määrittely. Jostain pinnalla olevasta voi sitä kautta vaikka sitten innostua, esimerkiksi SPOC -kurssimalli voisi palvella monia. Kannattaa myös etsiä verkosta apua sekä verkostoja muista opettajista, Suomessa on erittäin aktiivinen ja avoin pedagogiikan kehittäjäporukka. Alkuun pääsee vaikka Sometu -verkostossa. 

Alkuun kokeiltavaa löytyy myös SOMY -hankkeen SOOC -kokeilusta. Jos on verkon käytön alkutaipaleella niin esimerkiksi luokkablogin perustaminen Hannuniityn koulun tapaan on inspiroiva tapa päästä alkuun. Pidemmälle ehtineillekin löytyy sisältöä jo nyt ja lisää on tulossa.

Itseopiskelumateriaalien rinnalla ryhmätyöskentelyssä nousi esiin kysymys, minkälaista (pedagogista) IT tai pikemminkin tuotantotukea kouluissa opettajien pitäisi saada? Koulun infran ja laitteiden toimivuuden eteen työskentelevien lisäksi tuotannollinen ja sisälliselle tuelle olisi tilausta; kuinka oppilaiden kanssa voi tehdä videoita, minkälainen työkalu sopisi yhteiskirjoittamiseen jne. Ajatus on erinomainen, ja jossakin päin tämän suuntaista jo toteutetaankin. Esimerkiksi Kemiönsaaren kouluille palkattiin yhteinen IT-pedagogi.

Trendin harjalla menee lujaa

Toinen väite taas on suorassa suhteessa ensimmäiseen ja pohjimmiltaan hyvä juttu. Kun oppiminen ja koulun kehittäminen on trendikästä, syntyy myös yrityksiä ja palveluita sen ympärille. Suurin osa tosin on edelleen englanninkielisiä, joka rajaa käyttöarvoa Suomessa.

Ryhmätyöskentelyssä nousi esiin, ettei näitä ja käytön mahdollisuuksia edelleenkään tunneta yleisesti kovin hyvin. Yhdessä ryhmässä esitettiin ”pakkosyöttöä” opettajille. Mutta miten tämän toteuttaisi motivoivasti? Hankkeissa ja vapaaehtoisesti on tuotettu jo valtavasti ohjeita ja vinkkejä, ne eivät vain ilmeisesti tavoita kriittisiä massoja. Mitä avuksi?

Kovassa vauhdissa syntyy myös uusien palveluiden, tapahtumien ja mallien lisäksi paljon kohinaa, jonka keskeltä on vaikeampi poimia oleellista. Tässäkin auttaa edellä mainittu syvään hengittely, ajattelu ja hyvät verkostot joiden avulla tärkeät jutut nousevat pintaan.

Oppimisen trendikkyyden vastapainona on kasvava kyseenalaistus nykyistä opettajuuden ja nykyistä koulun mallia vastaan. En tiedä onko siitä mitään haittaa, vai onko se pohjimmiltaan enemmän oppimispolku. Kitka alkaa parhaimmillaan tuottamaan ratkaisuja useammasta suunnasta, joka voi olla tulevaisuuden koulun voimavara.

Missä intohimoa, siellä oppimista

Intohimoisesti johonkin suhtautuvan ihmisen kyky oppia ja luoda on mieletön. Kuitenkin liian usein vaikka intohimoinen suhde kitaransoittoon, futikseen tai World of Warcraftin pelaamiseen on koulun näkökulmasta ennemmin este kuin voimavara oppimiselle. Miksi ei päinvastoin luotaisi lisää mahdollisuuksia innostua, toteuttaa itseään ja opeteltaisi siirtämään intohimosta syntyvää voimaa muuhun oppimiseen?

Verkko-opetuksen näkökulmasta motivaation kasvattaminen on erityisen tärkeää. Mooc -kurssien suoritusprosentit ovat yleisesti alle 13. (esim: http://www.katyjordan.com/MOOCproject.html). Pelkkä materiaalien julkaiseminen tai tehtävien antaminen tai keinotekoiset keskustelutehtävät eivät vielä tee verkko-opetuksesta houkuttelevaa, vaan motivaatiomallien eteen täytyy tehdä paljon työtä. Frans Mäyrä piti tapahtumassa hyvän esityksen peleistä. Verkko-opetuksen pelillistäminen onkin yksi tapa lisätä opiskelumotivaatiota, tosin ei varmasti helpoin. Toinen malli on kääntää asiat ympäri, ja luoda luokassa tapahtuvasta opetuksesta niin kiinnostavaa, että tiedonjano asioita kohtaan kasvaa ja verkosta löytyvät (oppi)materiaalit alkavat kiinnostaa. Flipped Learning -pioneeri Aaron Samsin videosta saa hyvän kuvan siitä, miten koulussa vietetyn ajan voi käyttää yhdessä tekemiseen kun materiaalit käydään läpi etukäteen.


Suuri kiitos vielä kaikille osallistuneille, toivottavasti saitte päivästä ainakin hitusen intoa mukaan!

Muutama esityksessä esiin tullut sivusto / asia, joka aikataulun puitteissa ohitettiin nopeasti.

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>