Online Educa Berlinin satoa

Online Educa Berlin 4. – 6.12.2013 tarjosi katsauksen valtavaan määrään eri vaiheissa olevia tutkimusprojekteja ja verkko-oppimisympäristöjä, keskustelua MOOCeista, sosiaalisesta mediasta, big datasta sekä hyvästä oppimisesta, joka on sosiaalista ja hauskaa. Olennaista on, mitä oppijan aivoissa tapahtuu.

Avausseminaari

Avausseminaarin puheenjohtaja 62-vuotias Beate Wedekind kertoi, ettei ole koskaan suorittanut perinteisiä tutkintoja – ja toivotti meidät tervetulleiksi moderniin oppimiseen. Miten oppiminen liittyy muutokseen? Miten teknologia auttaa muuttamaan opetusta ja maailmaa?

Video-osallistujana Jose Manuel Barroso osoitti, että teknologia mahdollistaa oppimisen missä tahansa. Oppiminen tarvitsee innovaattoreita, avoimia lisenssejä ja yhteistyötä työelämän kanssa.

Opettamisen seuraava suuri mullistaja: Big data

Victor Mayer-Schönberger julisti, että big data tuo vallankumouksen terveys- ja opetusalalle. MOOCit tarjoavat pääsyn opetussisältöihin, mutta keräävät samalla valtavasti reaalimaailman dataa, jolla voidaan arvioida opetusta. Esimerkiksi DuoLingo kerää tietoa oppimisesta.

Kahdessakymmenessä vuodessa datan määrä on satakertaistunut, ja valtaosa siitä on digitaalista. Määrä kasvattaa laatua. Still-kuvista syntyy animaatio ja valmista kuvaa voi tarkentaa haluamallaan tavalla. Laadukkaiden datapisteiden seassa voi olla hälyä. Korrelaatiosta ei voida päätellä syy-seuraus-suhdetta vaan ainoastaan ilmiöiden välinen yhteys.

Kieliä käännettiin koneellisesti 1950 – 1960-luvulla jo ennen NSA:ta. IBM opetti kielen säännöt tietokoneohjelmalle; valtavan käännösmateriaalin pohjalta laadittiin algoritmi, jolla tietokone käänsi kieltä automaattisesti. Google hylkäsi algoritmin ja keräsi kääntäjälleen yhä enemmän dataa käännöksistä, monikielisistä sivustoista ja vaikka pesukoneiden ohjeista.

Andrew Ng on kehittänyt Courseralle tekoälysovelluksen, jonka avulla tietojärjestelmä voi big data -korrelaatioiden avulla arvioida opintosuorituksia. Osa menee väärin, mutta olennainen osajoukko oikein. Oppimismateriaalia personalisoidaan, koska jokainen oppii eri tavoin. Mikä edistää oppimista missä olosuhteissa?

Big datalla on myös potentiaaliset pimeät puolensa, kuten Orwell kuvasi kirjassaan Vuonna 1984. Kaikki kerätty data virheistämme on edelleen olemassa, vaikka emme enää tekisi kyseisiä virheitä, ja kyseistä dataa voidaan käyttää uravalinnoissa ja rekrytoinnissa.

Avoin tulevaisuus on turvattava ja meitä pitää suojella data-paroneilta. Mikään iso toimija ei saisi nousta muiden yläpuolelle. Diktatuurissa dataan uskotaan liikaa. Big data tarjoaa uutta tietoa ja ymmärrystä, mahdollisuuksia ja uhkia. Humanismi nouskoon epätäydellisen datan yläpuolelle! Lisää tietoa ja ajatuksia big datasta löytyy kirjasta ”Big Data: A Revolution That Will Transform How We Live, Work and Think”.

Oppiminen 3.0: Neurotiede, oppimispsykologia ja oppimisteknologia

Jeff Borden näkee tulevaisuuden jatkuvana oppimisena, jossa ovat mukana neurotiede, oppimispsykologia ja oppimisteknologia. Todellisuus määräytyy havainnoistamme. Mitä ajattelet? Mitä muut ajattelevat? Miten ennen opittiin?

Nykyinen luokkahuone on ristiriidassa aivojen kehityksen kanssa. Kun oppijoilta kysyttiin: ”Mikä on mielikurssisi?”, niin jokainen kuvasi kurssia, jossa itse teki tai esitteli jotain, missä sai käyttää luovuuttaan. Miksi kaikki kurssit eivät ole sellaisia?

Optimaalisessa oppimistilassa on jonkin verran meteliä kuten puistossa tai oppilaitoksen ruokalassa. Autonominen, osaava oppija etenee tavoitteeseensa. Näimme videon Raysta, joka ei istu luokkahuoneessa vaan työskentelee verkossa asiantuntijoiden kanssa. Oppiminen on sosiaalista, opimme tiimeissä ja yhteistyössä – mutta monet oppivat yksin. Oppiaineiden integraatioiden tavoitteet ovat globaaleja ja tuotokset paikallisia.

Voiko teknologia auttaa johtajuuden inhimillistämisessä?

Gianpiero Petriglieri vertasi opettajaa johtajaan. Opetusalan ammattilaiset auttavat ihmisiä sosiaalistumaan, vapautumaan ja toteuttamaan mahdollisuuksiaan, kun taas työelämässä luottamus johtajiin kuihtuu työn monimutkaistuessa, teknologistuessa ja kansainvälistyessä.

Nomadit ammattilaiset siirtyvät paikasta ja organisaatiosta toiseen. Nykyajan arvostetut julkkikset ovat erilaisia kuin ennen. Olennaista ei enää ole yritys, jossa työskentelet, vaan asiat, jotka ovat sinulle merkityksellisiä. Ihmisiä pitäisi vapauttaa autonomiaan. Mene tapaamaan muita, laajenna näkökulmaasi, ilmaise itseäsi paremmin! Eliitti muuttuu nomadiksi eliitiksi. Mutta miten turvataan konnektivismi?

Työn ainoan mittarin pitäisi vastata kysymykseen: Muutammeko elämää? Voimmeko auttaa johtajia ja johdettavia konnektivismiin itsensä ja muiden kanssa, työskentelemään muiden kanssa? Miten ihmisten välisiä suhteita kehitetään? Millaisia ovat johtajien yhteisöt? Mistä löytyy Hermes sanansaattajaksi, teknologialla tai ilman sitä?

Miten avoin tutkimus ja avoin opetus yhdistyvät moderniksi oppimiseksi?

Rinnakkaisseminaarin puheenjohtaja Christian M. Stracke kuvasi, miten avoimesta tutkimuksesta ja opetuksesta on meneillään useita monipuolisia projekteja. Digiajan synnytti globalisaatio ja maailmanlaajuinen internet. Muutos haastaa (cha(lle)nge) meidät oppimaan oppimista. Maailmassa on miljoonia avoimia resursseja, mutta koulussa yli puolella yhdeksänvuotiaista ei ole välineitä, joilla pääsisi avoimeen tietoon. Lisää aiheesta löytyy ICOREsta, the International Council for Open Research and Open Education ja vuosittaisesta LINQ-konferenssista.

Ana-Carla Pereira totesi, että kun diginatiivit tulevat kouluun, Euroopan komissio pyrkii tutkimuksillaan auttamaan instituutioita ja maita muutokseen. MOOCit kertovat korkeakoulutuksen syvällisestä muutoksesta. Talouslamassa viimeisten parin vuoden aikana valtaosa Euroopan maista on leikannut koulutusmenojaan. Palvelevatko korkeakoulut opiskelijoita vai omaa liiketoimintamalliaan? Voidaanko opetusssuunitelmia kehittää liiketoiminnnan tarpeiden mukaan? Jos oppijoiden kustannukset nousevat, he kysyvät, mitä saavat kaikesta opiskelustaan.

Miksi erinomaisen tutkijan pitäisi tuhlata aikaansa opettamiseen? MOOCit jakavat asiantuntijan osaamista ja vapauttavat hänet tutkimaan.

Ildikó Mazar pohti maantieteelliset rajat hämärtävää tutkimusyhteistyötä, tutkimuksen avoimuutta ja mobiilisuutta, avoimuuden hyviä ja huonoja puolia sekä verkko-oppimisen ja MOOCien hypekäyriä. Vuotuinen EDEN-konferenssi tarjoaa lukuisia työpajoja, joissa tutkitaan mm. käytäntöyhteisöjä. VISIR-verkosto tarjoaa tuloksia ja palveluja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä Euroopassa. EU:n pitäisi tukea innovatiivisia ympäristöjä ja innovaattoreita.

MOOCit, käänteinen yliopisto

Ehdin edellisestä rinnakkaisseminaarista hetkeksi kuuntelemaan Donald Clarkin pohdintaa, miten siirrymme oppimisalustoista MOOCeihin ja pilviin, tavallisista luennoista tietopainotteisiin videoituihin luentoihin. Mistä saamme rahat, joilla kehitetään parempaa oppimista kaikille? MIT:n tulevaisuusstrategiassa integroidaan verkko-opetusta perinteiseen.

Personalisointi ja vertaisoppiminen tukemassa yhteistyötä organisaatioissa

Kirsten Winkler, bloggaaja ja päätoimittaja hehkutti sosiaalisen median yhteisöllisyyden voimaa verrattuna perinteisiin oppimisalustoihin. Luovan opiskelijaryhmän löydämme kirjaston sijaan Facebookista. Yli 15 000 opettajan käyttämä Piazza yhdistää opiskelijat, tuutorit ja opettajat. Muita uusia oppimisalustoja ovat mm. Lore, Canvas ja Campus Project. Nämä verkkoympäristöt tukevat sitä, mitä oppijat haluavat tehdä ja mitä heidän pitäisi tehdä. Uusille oppimisympäristöille tarvitaan liiketoimintamalli. Jatkuvien innovaatioiden myötä voimme rakentaa pieniä kuningaskuntia kysymättä lupaa keneltäkään.

Esityksen jälkeinen keskustelu oli vilkasta. Miten oppimisalustoja käytetään? Kehitetäänkö omia oppimisalustoja? Voisiko näistä syntyä kasvuyrityksiä? Saammeko innovaatioita korkeakouluista? Pitäisikö oppimisalusta valita yhdessä ja käynnistää pilotteja testaamaan, sopiiko valittu korkeakouluun vai ei? Vaikka korkeakouluissa on omat sääntönsä, niin emme kai voi täysin irrottautua siitä, mitä oppijat käyttävät arkielämässään? Onko työn tulevaisuus digitaalinen? Työskentelemmekö kaikki tiimeissä?

Thomas Kretschmer kertoi ARISTOTELE-ympäristön arvioinnista. Ympäristön piti tukea tietämyksen hallintaa, yhteistyöverkostoja, henkilöstöresurssien hallintaa, oppimiskokemuksia, personoitua oppimista ja työskentelyä sekä henkilökohtaista oppimisympäristöä (PLE).

Arviointimallissa tarkasteltiin ympäristölle määriteltyjä prosessikaavioita, esimerkiksi prosessikaaviota uuden työntekijän palkkaamisesta. Arvioinnin aikana järjestelmästä löydettiin useita bugeja, jotka hämmensivät. Onko niin, että kun oikea liiketoiminta pyörii samaan aikaan kuin projekti, niin pilottia ei oteta tosissaan? Tarkasteltu prosessi oli muuttunut alkuperäisistä määritelmistä. Jos tietojärjestelmä tuottaa omituisia tuloksia, niin voidaanko päätöksistä syyttää järjestelmää? Tietojärjestelmähän tarjoaa lisätietoa päätöksenteon tueksi, mutta sitä ei pitäisi käyttää sokkona.

Leena Vainio kertoi, miten yhdessä oppiminen tukee luovuutta ja yhteistyötä organisaatioissa. Hän käytti vertauskuvina koiravaljakkoa, jossa vaihdetaan johtajakoiraa, ja hevosta, jonka voi viedä veden luo, mutta ei pakottaa juomaan. Emme enää opi yksin vaan yhdessä toisiltamme, kunhan jokainen tekee osuutensa.

Ilmapiiri ja ihmisten väliset suhteet ovat tärkeitä. Opimme, miksi toisia on vaikea ymmärtää, mutta tulemme toimeen heidänkin kanssaan. Asiantuntijatieto on usein hiljaista tietoa. Merkitykselliset keskustelut herättävät luottamusta, keskeneräisiä ajatuksia esittämällä ja kuuntelemalla dialogi kehittyy. Lopuksi yhdessä kehitetty otetaan käytäntöön, kannustetaan ihmisiä mukaan ja kerätään palautetta. Organisaatio oppii, kun iteraatioihin ja verkkokeskusteluihin otetaan eri kerroilla mukaan eri ihmisiä. Onko uuden verkkopalvelun käyttöönotto helpompaa kuin kulttuurin muutos?

Kokemuksia korkeakouluista

Liora Groen kertoi, miten viikottaiset pistokokeet antavat opettajille peruskäsityksen oppimisesta tuntien aikana, mutta valtava datamäärä pitäisi analysoida uudella tavalla, jotta saisimme syvällistä tietoa. Rinnakkaisseminaarin puheenjohtaja Herman J. van der Merwe muistutti, että jatkuva arviointi antaa myös opettajalle jatkuvaa palautetta toiminnastaan.

Nasia Danielsen kertoi opetussairaalan yksityispilvessä toimivasta e-portfoliosta. Monimutkaisesta opetussuunnitelmasta jokaiselle opiskelijalle laaditaan yksilöllinen opetusohjelma. Ohjaajia on paljon, he näkevät lähtökohdan ja tulokset, mutta eivät niiden välistä prosessia. Moderni portfolio on adaptiivinen, sisältää oppimisanalytiikkaa, esittää sen visuaalisesti ja toimii eri päätelaitteilla. Tarkoitukseen sopivaa valmista verkkopalvelua ei löydetty, joten e-portfolio räätälöitiin.

Matt Wingfield kertoi Richard Kimbellin esitysdioilla adaptiivisesta verkkoarvioinnista ESCAPE-projektissa. Useimmiten arvioidaan lopputuotetta, mutta tässä projektissa kiinnostaa oppimispolun askeleet; miten oppija oppii? Arviointiin vaikuttaa aiempi kokemus. Esimerkkinä tästä Matt Wingfield kysyi meiltä, miltä huoneen lämpötila tuntuu. Vastausten jakauma oli iso, tulimmehan eri puolilta Eurooppaa erilaisista lämpötiloista.

Projektissa on kehitetty selaimella toimiva etäopetukseen ja MOOCeihin soveltuva adaptiivinen arviointityökalu, joka tarjoaa valtavan potentiaalin esseiden kumulatiiviseen arviointiin ja oppijoiden itsehallintaa tukemaan.

Stuart Webster kertoi MindTapista, oppimissovelluksesta, jolla voi rakentaa eri ryhmille erilailla painotettuja arviointitapoja. Hän kertoi Reutlingenin yliopiston Anne Göddekenin opetuksesta. Yksikään opiskelijoista ei tullut tunnille valmistautumatta. Sitoutuminen lisääntyi, kun opiskelijat saivat itse valita opiskelemansa sisällöt ja niiden tehtävätyypit. Jatkuva arviointi tarjosi palautetta ja analytiikkaa. Opettaja lähetti myönteistä kannustusta kullekin opiskelijalle tämän valitsemaan sosiaalisen median kanavaan tai tekstiviestinä.

MindTapissa voidaan käyttää sosiaalista mediaa ja rakentaa MOOCeja. Multimediaa on valtavasti ja kaikki oppimisresurssit samassa paikassa. Sovellus toimi kohtalaisen hyvin ja lähes kaikki opiskelijat olivat motivoituneita ja sitoutuivat opiskeluun ja vuorovaikutukseen.

Käytäväkeskustelussa kuulin Nokian MOOC-alustasta Eliademysta.

MOOCit ovat tuhoon tuomittuja -väittely

Torstai-illan lopuksi Crispin Weston, Gianpiero Petriglieri, Johannes Heinlein ja Pierre Dillenbourg väittelivät MOOCeista Harrold Elletsonin johdolla.

Tietämys on konnektivistinen verkosto. Koulutus tuo osaamista ja taitoja, joilla saa hyviä työpaikkoja. Uuden pedagogiikan avulla rakennetaan tietämystä ja opitaan sosiaalisesti. Lähes joka toisella lontoolaisnuorella on kotona yksityisopettaja. Kyse ei ole laadusta vaan skaalautuvuudesta. Monimuotoista opiskelua (blended learning) voidaan kehittää teknologialla, koneälyllä ja analytiikalla. Miten skaalaamme koulutuksen?

Uskotteko joulupukkiin? Sebastian Thrun pettyi MOOCeihin. Opetus on vaikeaa. Miksi MOOCit tai käänteinen opetus muuttaisivat sen helpoksi? Onko tieto pilvessä? Onko pilveä – tai joulupukkia? MOOCien tulevaisuutta ei ennusteta vaan rakennetaan. Haluaako opettaja kasvokkaisen kontaktin oppijoihin? Tuleeko nettiyhteys kaikille, myös lasten leluille? ”Olisitteko mieluummin täällä viinilasillinen kädessänne kuin kotona katsomassa striimejä? Katsoisitteko mieluummin minua striiminä kuin jäisitte paitsi esitystäni?”

Oppiminen on sosiaalista. Onko pääsy kaikkeen tietoon ja opetukseen vain illuusio? MOOCin ideaalioppija on korkeasti koulutettu – kuten paneelissa istuvat ihmiset. MOOCeissa on tilaa myös vähemmän koulutetuille ja toimivat hyvin, jos oppijat ovat motivoituneita.

Evoluutio on muutosta ja MOOCit ovat sitä. Olennaista on, että kaikilla on pääsy MOOCeihin. Valtaosa ihmisistä ei pääse koulutusinstituutioihin, vaikka haluaisi. Viisitoistavuotias koululainen osallistui MITin MOOCiin. Aiemmin hänellä ei olisi ollut pääsyä kurssille. Nyt seitsentoistavuotiaana hän opiskelee MIT:ssa.

MOOCeissa pitää sitoutua muihin oppijoihin. Useimmat MOOCeista puhuvat eivät ole niihin osallistuneet. Oppimistaidot ovat tiedon keräämistä tärkeämpiä. Jos MOOCeista puhutaan vain videoina, pitäisi käyttää tunti videoihin ja viisi tehtäviin, ja integroida videoihin monipuoliset oppimisaktiviteetit.

Mikä on MOOCin liiketoimintamalli? Voidaanko MOOCilla sitouttaa yliopisto-opintoihin? Voidaanko ilmaisen MOOCin jälkeen pyytää rahaa suoritustodistuksesta? Eräs tapa rahastaa MOOCeilla on järjestää niitä käsitteleviä konferensseja, joista seuraava on Lausannessa.

MOOC on kurssi. Mitä on opetus ja mitkä ovat sen tulokset? Parhaimmillaan hyvät opettajat muuttavat oppijan maailmaa. Fantastinen luento saattaa olla viikon huippuhetki. Elämää pitää olla muuallakin kuin tietokoneessa.

Tilastojen mukaan iso osa MOOCiin osallistuneista tulee maista, joissa ei muuten olisi pääsyä kyseisiin oppimisresursseihin. Yleisöstä pyydettiin, että panelisteista joku jakaisi henkilökohtaisen kokemuksensa MOOCista, jonka on suorittanut. Kukaan panelisteista ei ollut suorittanut yhtään MOOCia, mutta muutamat heistä olivat täydentäneet niissä tietojaan. Yleisön joukosta eräs kreikkalainen kertoi suorittaneensa Courserassa kolme MOOCia töiden ohella opiskellen silloin, kun lapset nukkuivat. Akateeminen maailma muuttuu, talouskriisin keskellä voi opiskella ja kokea draamaa, rakastaa opettajaa ja kanssaoppijoita. Tuntui, kuin opettaja olisi ollut samassa huoneessa. ”Purskahdin itkuun, kun kurssi loppui.”

Elinikäinen oppiminen: kilpailuetu

Perjantaiaamun paneelissa keskusteltiin elinikäisestä oppimisesta. Eräs panelisteista tarkasteli eri ikäisten perheenjäsentensä opiskelua ja vertasi oppimis- ja autoteknologioita toisiinsa. Vanheneva henkilökunta tarvitsee uutta tietämystä ja Eurooppa on vanheneva maanosa, mutta mobiilioppiminen onnistuu maanosasta riippumatta. MOOCit tuovat lisää oppimiskapasiteettia digiyliopistoon. Sosiaalisesta mediasta innostunut rock-artisti palkattiin kansainväliseen IT-yritykseen; muusikon ominaisuuksia, luovaa ongelmaratkaisua ja sosiaalisia taitoja tarvittiin kansainvälisissä tehtävissä.

Rick Van Sant työskentelee kolmessa maanosassa ja viettää paljon aikaa lentokoneessa. Levottomat innovaatiot muuttavat liiketoimintarakenteita ja tappavat organisaatioita. Tietokone on muuttunut valtavasti lyhyen ajan sisällä. Diginatiivit käyttävät arjessaan mobiilisovelluksia. He eivät välttämättä ole parempia teknologian oppijoita kuin me, mutta he ovat syntyneet maailmanlaajuisen netin aikaan. Ennen piti panostaa tiedon etsintään, nyt googletetaan, käytetään eri välineitä eri tavoin kuin ennen.

Ihminen ja hänen aivonsa eivät ole muuttuneet eikä yksikään ihminen hallitse moniajoa. Tätä havainnollisti video neuronien liikkeistä aivoissa. Hyvä opetus on edelleen hyvää opetusta – teknologiasta riippumatta. Olennaista on, mitä oppijan aivoissa tapahtuu.

MOOCit, big data analytiikkoineen ja osaamispilvi demokratisoivat koulutusta. Ne lisäävät innovaatioita ja tutkimusta, josta syntyy kaupallisia tuotteita. Kun tuottajat ja kuluttajat luovat oman koulunsa, seuraa taloudellisesti täydellinen myrsky. Pitääkö yliopistojen olla suljettuja vai avoimia? Tarvitaanko rahaa enemmän tai vähemmän? Miten opittu siirtyy arkeen?

Keskustelu paneelissa oli vilkasta. Eikö enää voi enää neuvoa, miten pitäisi oppia ja miten ei? Onko motivaatio kadoksissa? Eikö riitä, että opetus on saatavilla? Eivätkö ihmisaivot muutu jatkuvasti, vaikka mallit, joilla neuronit toimivat, eivät muuttuisi?

Olemmeko teknologiahuumassa unohtaneet hyvän opettamisen tai oppimisen mallit? Jos oppimisresurssit ovat kaikkien saatavilla, niin miten asiantuntemus syntyy? Eikö opetuksessa loppujen lopuksi ole aika vähän hyvää tietoa? Mikä vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja motivaatioon?

Jay Cross keksi käsitteen ”e-Learning”, mutta emmekö keskustelemalla muuta tietoa analogiseksi? Tarkoittaako elinikäinen oppiminen mahdollisuutta päästä mobiililaitteilla tietoon? Muuttuuko teknologia radikaalisti? Voimmeko säilyttää uteliaisuutemme muutenkin kuin teknologian ehdoilla? Miten rohkaistuisimme pois virheiden pelosta?

Pelkäätkö, että oppilaasi käyttävät sosiaalista mediaa luokassa?

Bader AL-Saleh kertoi Saudi Arabiassa valmistuneille naisopiskelijoille laaditusta survey-tutkimuksesta. Ensin selvitetään opiskelijoiden tietämys ja asenne sosiaaliseen mediaan, sitten aloitetaan tiedonrakentelu, laaditaan siitä yhteenveto ja reflektoidaan prosessia.

Sosiaalista mediaa käytetään Saudi Arabiassa paljon. Tutkimus perustuu sosiaaliseen oppimisteoriaan, konstruktivismiin ja konnektivismiin. Tulosten mukaan sosiaalinen media opetuksessa nostaa kognitiiviset tulokset korkealle sekä sitoutumisen ja tunnetekijät yli keskiarvon. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalinen media opetuksessa innostaa, mutta tutkimusta tarvittaisiin enemmän.

Kari A. Hintikka Otavan Opistolta ja Opetushallituksen Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa (SoMy) -koordinointihankkeesta kertoi sosiaalisen median opetuskäytön tulevaisuuden trendejä selvittävästä SOMY2023-tutkimuksesta. Tutkimus on laadittu Delfoi-metodiin pohjautuvalla eDelfoi-verkkopalvelulla, jossa asiantuntijoilta kysytään käsitystä tulevaisuudesta.

Asiantuntijoiden mukaan valtaosa tämän päivän nuorista valmistuu työtehtäviin, joita ei vielä ole olemassa. Ovatko tulevaisuuden taitoja biohakkerointi ja tiedonlouhinta? Kasvaako koulun merkitys? Eristyykö koulu? Johtuuko Suomen Pisa-putous sosiaalisesta mediasta ja netistä? Onko luovuus luonnontieteitä tärkeämpää? Suomessa osataan perusaineita, mutta puuttuuko meiltä luovuus ja innovatiivisuus? Mitä mobiilipelimenestyksemme kertoo?

Maija Kärnä kertoi opettajankoulutuksesta Tampereen ammattikorkeakoulun Ammatillisessa Opettajakorkeakoulussa. Hänen mukaansa Suomen Pisa-pudotus johtuu siitä, että sosiaalinen media puuttuu koulusta. Oppijoilla on mobiililaitteet arjessa, mutta niitä ei saa käyttää koulussa. Kouluissa on tieto- ja viestintätekniikkaa, mutta sitä ei käytetä, kun opettajat pelkäävät osaamattomuuttaan.

Nyt sosiaalinen media on mukana opettajankoulutuksessa. Pedagoginen lähestymistapa muutettiin ja käyttöön otettiin Google Drive, johon viedään kaikki tutkimus, narratiivit ja kommentit. Opettajaopiskelijoita voidaan tarkastella sosiaalisen median osaamisen ja käytön mukaan nelikentässä: optimistit, somessa mukana olevat, somen ulkopuoliset ja skeptikot.

1970-luvulla tietotekniikka oli vaikeaa. Somen ulkopuolisten, jotka eivät osaa eivätkä käytä somea, mielestä some on hyödytön, ja he pelkäävät menettävänsä kasvonsa. Skeptikoita, jotka osaavat, mutta eivät käytä somea, on vaikea käsitellä opettajankoulutuksessa. Tämän syksyn pilotista ei vielä ole tuloksia. Sosiaalinen media on kuitenkin täällä. Sitä ei voi paeta.

Anita Pincas totesi esityksensä aluksi, että kun tasaisen salin takaosasta esitysdioja on vaikea nähdä, niin hän voisi vain seistä ja puhua. Hän kuitenkin näytti diansakin.

Onko sosiaalisen median avulla oppiminen erilaista kuin muu oppiminen? Miten sosiaalista mediaa käytetään markkinoinnissa? Mitä on oppiminen? Se on mentaalista ja fyysistä aktiivisuutta, joka edistää opitun ymmärtämistä ja muistamista. Sosiaalinen tarkoittaa muiden kanssa olemista. Opimmeko ”thru”, ”by” vai ”with” sosiaalinen media? Opimmeko reaalisessa vai virtuaalisessa tilassa?

Albert Banduran mukaan ihminen oppii havainnoimalla. Sosiaalisessa mediassa YouTube-videoita voi havainnoida, kun taas blogikirjoitus tai Facebookin tilapäivitykset ovat toissijaista havainnointia.

Opetuksen rakenne on olennainen. Hakukoneilla voi oppia informaalisti. Pystyvä ihminen voi oppia polkupyöräilemään vanhoilla päivilläänkin. Opettajan ei tarvitse kertoa, onko ihminen oppinut; hän huomaa sen itse, jos opetuksen rakenne on kunnossa. Oppiminen ei ole joko-tai vaan vähän kerrallaan.

Keskustelussa kysyttiin, miten suomalaiseen opettajankoulutukseen saadaan mukaan somen ulkopuoliset tai siihen skeptisesti suhtautuvat. Maija Kärnä vastasi, että hänellä on siihen ideoita, mutta koska tutkimus on puolivälissä, hän ei vielä halua jakaa niitä.

Opiskelijoiden sitoutuminen ei riipu teknisestä välineestä vaan opetuksen rakenteesta. Pedagogiikka edellä päästään yhteisölliseen, oppijalähtöiseen oppimiseen.

Miten perinteinen oppiminen muutetaan multimediaksi. Kari A. Hintikka kertoi Liikkeelle!-hankkeesta, jossa oppijat keräävät mobiililaitteillaan ympäristöstä tietoa ja vaikuttavat sillä päätöksentekijöihin. Muita esimerkkejä olivat ongelmaperusteinen oppiminen sekä opetuksen aloittaminen tehtävistä sisältöjen sijaan.

Oppijat kasvavat aktiivisiksi oppijoiksi itse tekemällä. Mitä välineitä pitäisi käyttää eri tilanteissa? Mikä on opettajan rooli tulevaisuudessa? Anita Pincas jakoi dioissaan linkit yli viiteenkymmeneen oppimisteoriaan.

Turvallisuus ja suojautuminen: voivatko pelit auttaa valmentautumaan hätätilanteisiin?

Roman Breuer kertoi SeCom 2.0 -projektista, joka yhdistää insinööriopiskelijat ja oppimisalustojen kehittäjät. Pelaamalla ja keksimällä oppiminen on innovatiivista, aktiivista ja ongelmalähtöistä, yhdistää formaalia, nonformaalia ja informaalia oppimista.

EU:n vesistödirektiivin tehtäviä ratkoo viitisenkymmentä opiskelijaa ja vesistöammattilaista. Oppimisympäristössä on Moodle-oppimisalusta, ketjutettuja pelejä, Liferay-portaali ja tietokanta. Mukana on myös ulkopuolisia arvioijia ja sidosryhmiä.

Miten peli vaikuttaa oppijoiden käytökseen, taitoihin ja asenteisiin? Oppimistavoitteena on tietämys ja ymmärrys, ei käytöksen muutos. Pelissä on myös yhteisöllisiä elementtejä. Onko tarkoitus, että pelissä on hauskaa? Onko tarkoitus omaksua ryhmä- vai yksilötaitoja? Molempia tavoitellaan. Pelissä ei valitettavasti ole kunnollista simulaatiota. Kansalaisetkin voisivat pelata, jos siten oppisi suojautumaan tulvilta.

Atish Gonsalves kertoi, miten humanitaarisen avun työntekijöitä koulutetaan DisasterReady.org-ympäristössä, joka toimii toistaiseksi vain webissä, mutta kehitetään mobiiliksi. Yhteistyökumppaneina on hyväntekeväisyysjärjestöjä.

DisasterReady.org-ympäristössä voi opiskella, miten säilyttää itsensä ja työnsä katastrofin keskellä, miltä tuntuu taifuunissa tai raunioihin hautautuneena. Ympäristö linkittyy monipuolisiin taitoihin ja tarjoaa osiot perusrinkkaan, tekniseen asiantuntemukseen ja johtajuuteen. Ympäristö tarjoaa kursseja mm. humanismista, naisten, lasten ja vanhusten suojelemisesta, pehmeistä taidoista ja kielistä. Osallistujia on paljon. Webinaarisarjassa käsitellään kriisejä ja monikulttuurisen tiimin muodostamista. Sisältöä päivitetään ajoittain, jotta materiaali pysyy tuoreena.

Oppimisympäristön kehittämisessä pyritään panostamaan vuorovaikutukseen ja oppimateriaalien kääntämiseen eri kielille, samoin virtuaalisiin luokkiin, sosiaalisuuteen, mobiliteettiin ja paikallisuuteen. Lisäksi kehitetään sertifikaatteja ja muita ansiomerkkejä. Portaalia pyritään personoimaan. Sisällön aggregointi mahdollistaa osallistujien tuottamat sisällöt.

Mittaustaidot: uuden digitaalisen pedagogiikan kulmakivi

Kun edellisestä rinnakkaisseminaarista jäi yksi esiintyjä pois, ehdin hetkeksi seuraamaan tietomallia oppijan toiminnasta, johon mallinnetaan suoritus, arviointi, profiili ja taidot. Esitys vilisi lyhenteitä: RCD/RDCEO, HR-XML, InLOC, SIF.

Esittäjä luetteli avainhyötyinä markkinan avaamisen oppimateriaaleille, oppimisen määrittelyn, kootun näytön toimivista asioista sekä kurssisuunnitelman rakenteen. Oppimissovelluksen kehittämiseen tarvitaan mukaan sekä opettajia että akateemisia tutkijoita. Tarjoavatko mittaustaidot uuden digitaalisen pedagogikan kulmakiven – vai avainkiven?

Haaste kohtaa ratkaisun: onnistunut elämänlaajuinen oppiminen ja yrittäjyys

Sonia Hetzner kertoi ImREAL-projektista, yksilökeskeisestä, elämänpituisesta ja -laajuisesta oppimisteknologiaprojektista. Opimme kymmenesosan formaalisti, viideosan nonformaalisti ja valtaosan työssä. Projektissa tarkastellaan oppimista sosiaalisessa webissä sosiaalisena tekona, jossa mukana ovat vertaiset ja koko maailma. Aikuisten oppimisessa harjoittelun pitää liittyä omaan työhön, mutta sen pitää myös olla hauskaa. ImREAL linkittää simuloidut ympäristöt videoineen realistisiin kokemuksiin. Webistä saadaa lisäresursseja kuten tunteita ja taitoja tukevaa reflektointia, vertaisoppimista ja jaettua tietämystä.

Rebecca Stoeckle siirtyi MOOCeita digitaalisen arvoketjun luontiin. Tom Friedmanin mukaan avoin opetus muuttaa maailmaa. Entä jos luokkahuone on väärä malli? Tai laiteluokka? Miten opimme parhaiten tekemällä ja kokeilemalla? Miten työskentelemme parhaiten? Miten rakennamme liiketoimintaa? Työskentelemme parhaiten silloin, kun erilaiset osaajat työskentelevät yhdessä.

Miten käytämme webiä? Digitaalisen oppimisen taustalla on digitaalinen liiketoiminta, personoidun oppimisen taustalla personoidut suosittelut. Miten rakennamme verkkoyhteisöjä? Niissäkin otetaan huomioon käyttäjien erilainen osaaminen. Relevantti oppimissisältö on modulaarista, siihen voi syventyä juuri oikeaan aikaan (JIT). Vuorovaikutus syventää oppimista.

HTML5 skaalaa verkko-oppimisympäristön läppärille, täppärille ja puhelimelle ilman uudelleenohjelmointia. Globaali oppiminen on monikielistä, ja HTML5 taipuu siihenkin.

Älä aloita teknologiasta vaan ongelmasta. Oppimisympäristön HP LIFE e-Learning käyttäjämäärä nousi nopeasti, kun ympäristöä markkinoitiin sosiaalisessa mediassa. Suosittelemaan pääsee, kun kirjautuu.

Paljonko pehmeitä taitoja voi opetella verkossa? Kyse on elinikäisestä prosessista. Tarvitaan luovuutta, keskusteluja ja videoita. Videomallintaminen on parasta, jos vain budjetti sen sallii. Oppimisen pitää olla hauskaa.

Eija Kalliala
OPH:n Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa SoMy -koordinointihanke
Otavan Opisto

3 vastausta artikkeliin ”Online Educa Berlinin satoa

  1. kanssaosallistuja

    Perjantaiaamun panelistien nimet ovat mielenkiintoiset. Itse olin seuraamassa elinikäisen oppimisen paneelia, jossa keskustelijoina olivat Rene Sann Glaza, Rick Van Sant, Chris Bishop ja Eva Majewski.

    Vastaa
  2. Eija Kalliala Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos kommentistasi, kanssaosallistuja. Olet oikeassa, mainitsemasi keskustelijoiden nimet ovat OEB:n sähköisessä ohjelmassakin. Pahoittelen mokaani!

    Poimin keskustelijoiden keskustelijoiden nimet paperimuodossa olevasta ohjelmasta. Ihmettelinkin, kun nimiä oli kolme ja keskustelijoita neljä. Poistin blogitekstistä muiden esiintyjien paitsi Rick Van Santin nimet. Hänen nimensä on sekä paperisessa että sähköisessä ohjelmassa, ja hänen ajatuksistaan sain eniten irti.

    Vastaa
  3. Johna364

    I like what you guys tend to be up too. Such clever work and coverage! Keep up the very good works guys I’ve incorporated you guys to my personal blogroll. kcgcbafeffce

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>