Pisa, some ja avoimuus

Valtakunnalliset virtuaaliopetuksen päivät 2. – 3.12.2013 keräsivät Messukeskuksen kongressisiiven täyteen opetusalan ammattilaisia. Tuoreet Pisa-tulokset julkaistiin toisena tapahtumapäivänä, mutta niiden tuloksia aavisteltiin jo ensimmäisenä päivänä. Esityksistä keskusteltiin viestiseinällä ja twiitattiin aihetunnisteella #vvop2013sali.

Avauspuheessaan Aulis Pitkälä kertoi Digitaalisen oppimisen neuvottelukunnasta ja Koulutuspilvijaostosta sekä painotti opettajien täydennys- ja peruskoulutuksen merkitystä. Oppimateriaaleja kyllä on, mutta sopivatko ne Suomeen? OPS 2016 tähtää tulevaan: pelillisyyteen, analytiikkaan, käänteiseen opetukseen, MOOCeihin ja omiin laitteisiin.

European Schoolnet (EUN) -verkoston tutkimuksen mukaan tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö Suomen kouluissa on jäänyt muista maista jälkeen. Suomen oppimistulokset ovat tippumassa. Talous kiristyy, mutta opetuksen laadusta ei tingitä. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö lisääntyy ja opettajien täydennyskoulutukseen panostetaan.

Avauspuheen aikana viestiseinällä keskusteltiin siitä, pitäisikö tietotekniikkaa opettaa erillisenä aineena koulussa vai pitäisikö tieto- ja viestintätekniikka integroida kaikkeen kouluopetukseen.

Sähköinen opetussuunnitelma ja tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttö

Irmeli Halinen kertoi sähköisestä opetussuunnitelmasta ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä. Koulut uudistuvat rauhallisesti jatkuvasti. Valtioneuvosto päätti vuonna 2012, että uudessa opetussuunnitelmassa tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään tiedon hankintaan kaikissa oppiaineissa, joten tietotekniikka ei tule erilliseksi oppiaineeksi kouluihin. Oppiminen on joukkuelaji, ei yksilösuoritus.

Ympäröivä maailma muuttuu. Koulun pitäisi paitsi reagoida myös rakentaa tulevaisuutta ja lasten itsetuntoa. Paljonko tilaa annetaan oppijoiden omille kysymyksille ja ideoille?

Digitaaliset oppimisympäristöt tukevat oppiainerajat ylittävää yhteistyötä tarjoamalla tilaa vuorovaikutukselle ja luovalle tuottamiselle. Monilukutaidolla tarkoitetaan kykyä lukea monenlaisten ympäristöjen sisältöjä, arvioida niitä ja tuottaa uusia sisältöjä. Pitäisikö koulussa opettaa kymmensormijärjestelmää tai tutustua ohjelmointiin? Tai pitäisikö panostaa vastuulliseen työskentelyyn, ergonomiaan, tekijänoikeuksiin ja tietosuojaan, viestintään ja vuorovaikutukseen? Mikä on teknologian rooli kestävän kehityksen näkökulmasta?

Vuoden 2013 Helsingin koulujen oppilaskuntien arvopohdinoissa kouluviihtyvyyteen liitetään yleiset ihmisyyteen kuuluvat asia, mutta ei mainita teknologiaa tai oppikirjaa. Voisiko yläuokkalaisille tarjota mahdollisuuden tutustua ohjelmointiin ja robotiikkaan? Entä toiselle asteelle työelämälähtöistä tietotekniikkaa ja mediaosaamista?

Opetushallituksen ePerusteet-palvelu tarjoaa erilaiset käyttöliittymät Opetushallitukselle ja paikallisille toimijoille.

Jari Halonen kiitti yhteistä ePerusteet-palvelua, joka tarjoaa paikallisille toimijoille työvälineet niin, ettei omia vastaavia palveluita tarvitse rakennella itse. Nyt pitäisi haudata aine- ja luokanopettajien omat poterot ja rakentaa yhdessä yhtenäistä perusopetusta ja uudistaa arviointia tieto- ja viestintätekniikan avulla. Tieto- ja viestintätekniikan opettaja tarvitaan joka koululle tukemaan opettajia ja oppijoita uusissa digitaalisissa ympäristöissä.

Miten uudet suunnitelmat toteutuvat oppijan arjessa? Oppimisalusta tarjoaa oppimismateriaalin verkossa. Oppimisen nälkä ei kuitenkaan herää, jos oppijalla on fyysinen nälkä.

Leena Mäkelä toivoi uudenlaisia luokkahuoneita opetusta kahlitsevien perinteisten sijaan. Työelämälähtöinen Pintakilta korostaa visuaalista lukutaitoa. Verkkopalvelusta löytää oppijoiden omat blogit kuvineen. Mobiililaitteet ovat helppokäyttöisiä ja sosiaalinen media ohjaa, kannustaa ja innostaa. Oppijat kehittävät opetusta yhdessä opettajien kanssa, joiden tieto- ja viestintätekniikan osaaminen on vaihtelevaa.

Etäkurssit luovat maakunnallista tasa-arvoa. Tietohallinnon näkökulmasta Lync on helppokäyttöinen ja oppijat voivat liittää omat laitteensa verkkoon. Digitaalinen opetussuunnitelma ja ePerusteet ovat tervetulleita.

Interaktiivinen tietotekniikka opetuksen ja oppimisen tukena – hyödyt ja haasteet

Tomi Jaakkola Turun yliopistosta kertoi interaktiivisesta tietotekniikasta. Hänen määritelmänsä mukaan kyse on todellisuutta mahdollisimman realistisesti mallintavasta tietokoneohjelmasta, jolla voidaan esimerkiksi simuloida kemiallisia ilmiöitä tai toteuttaa etälaboratorio tai robotti. Toiminnallinen aktiivisuus voisi lisätä oppijan tiedollista aktiivisuutta. Millainen televisio olisi interaktiivinen?

Teoreettisen tiedon omaksumista voidaan helpottaa yksinkertaistamalla ilmiötä. Näimme esimerkin sarjaan kytketyistä lampuista, joiden jännitteitä oppilasryhmä mittasi – ja oivalsi, että lamput ovat yhtä kirkkaita. Simulointi sopii luonnossa näkymättömän tai vaikeasti havaittavan tai vaarallisen ilmiön havainnointiin sekä motoristen taitojen kehittämiseen.

Vapaita tieto- ja viestintätekniikan resursseja EDU.fi-palvelusta, LinkkiVinkistä, BBC:stä, YouTube EDU:sta voi tuoda oppimisalustalle tai oppijoiden omiin tuotoksiin. Tieto- ja viestintätekniikkaa tai perinteistä tekniikkaa voidaan pedagogisista lähtökohdista yhdistää oppijoiden aktivoimiseen niin, että oppijat työskentelevät ja opettaja auttaa ja ohjaa tarvittaessa.

European Schoolnetin tutkimuksessa todettiin, että Suomen kouluissa on tieto- ja viestintätekniikkaa, mutta sitä ei riittävästi käytetä opetuksessa. Onko laitteet oikeasti integroitu luokkaan? Kun osa opettajista kokee, ettei heillä ole riittävää tieto- ja viestintätekniikan osaamista, niin opettajankoulutusta pitäisi uudistaa. Tietotekniikkaa ei pidä tuoda kouluun erilliseksi oppiaineeksi vaan koulussa pitäisi toteuttaa isoja, oppiainesidoksista vapaita projekteja, joihin integroidaan tietotekniikka.

Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttö luokkahuoneessa

Rinnakkaisseminaarissa äidinkielen lehtorit Katri Lehtovaara ja Päivi Timonen sekä tietotekniikan lehtori Taru Koskinen Kauniaisten Kasavuoren koulusta, Unelmakoulusta kertoivat iTEC-hankkeesta, jossa oppimisympäristöä suunnitellaan ja rakennetaan oppimisen lähtökohdista.

Unelmakoulun pedagogiikan keskiössä on oppija. Miten annamme nuorille hyvät eväät elämään? Millaisia taitoja tulevaisuudessa tarvitaan? Ihmisyys nousee turvallisesta kasvuyhteisöstä. Yhdessä olemme enemmän. Opettajat kehittävät yhdessä eheyttäviä aihekokonaisuupäiviä. Vahvat juuret ja siivet auttavat oppijaa kasvamaan yhteiskunnan vastuulliseksi jäseneksi. Oppija iloitsee oppimisesta, tuntee, että koulussa oleminen ja tekeminen on tärkeää hänen omalle elämälleen.

Unelmakoulussa on avoin langaton verkko, johon oppijat voivat kytkeä omat laitteensa, ja tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään opetuksessa. iTEC-hankkeessa, jota eNorssi koordinoi, suunnitellaan ja pilotoidaan tulevaisuuden oppimaisemia. Hanke tarjoaa opettajille työkaluja aktiivisen opettamisen tukemiseen ja arviointiin. Samalla pyritään vaikuttamaan opetuksen uudistusprosesseihin ja päättäjiin.

Saimme kuulla, miten tyttöryhmät kehittivät kolmessa päivässä äidinkielen oppimispelejä Scratchilla. Ensin he suunnittelivat prosessin ja kuvasivat sen Googlen sivuille oppimisaktiviteettien unelmoi, tutki, kartoita, reflektoi, valmista, kysy, naytä ja tee yhteistyötä mukaisessa järjestyksessä. Ideariihessä he tuottivat sanoja, ja yhdessä alleviivasivat niistä osan. He laativat pelisuunnitelman paperille. Sen jälkeen he kehittivät animaatioita ja pieniä pelejä. He videoivat reflektointinsa ja kehittivät peliään edelleen muilta saamansa palautteen pohjalta. Opettaja innoitti ja ohjasi jatkuvasti, kehitti, inspiroi, kuunteli, kyseenalaisti, tuki ja arvioi. Lopuksi asiantuntija oikeasta pelisuunnittelufirmasta arvioi ja antoi palautetta joka ryhmälle erikseen.

Mikä muuttuu? Oppimisympäristö ruokkii intohimoa, innostamista ja osallistumista. Oppijat ovat aktiivisia oppimateriaalin tuottajia. Esimerkiksi eräs oppijaryhmistä opetteli lennossa peliä varten adverbiaalin, jota ei vielä ollut käsitelty. Opettajista kasvoi oppimisen ohjaajia ja valmentajia; siirryttiin opettamisesta oppimiseen.

Tapani Raitanen kertoi, miten omat laitteet tukevat yhteisöllistä, interaktiivista oppimista. Joissain kouluissa omat laitteet ja avoin langaton verkko ovat itsestäänselvyys, toisissa taas mahdottomuus. Voisiko Opetushallitus tehdä asialle jotain?

Yhteisöllisessä oppimisessa sisäisen motivaation, vapauden, kyvykkyyden ja suhteiden toisiin ihmisiin pitää olla kunnossa. Jos luokassa viitattaisiin, vain muutama voisi vastata, kun taas omilla laitteilla kaikki voivat osallistua äänestämiseen.

Mikä estää omien laitteiden käytön koulussa? Kun luentosalissa vastasimme omilla laitteillamme kysymyksiin Smart-palvelussa, näimme salin valkokankaalla erilaisten vastausten pilven. Samoja asioita kirjoitettiin eri sanoin, joten sanapilvestä isoin kirjaimin nousevat syyt eivät antaneet oikeaa kuvaa vastausten jakaumista. Suurimmiksi syiksi taisivat nousta opettajien valmiudet, tietohallinto ja avoimen verkon puute, mutta lisäksi mainittiin hankinta, laitehallinta, sovellukset, tarvikkeet, koulutus, tasavertaisuus ja vastuu.

”Apps ei ole OPS.” Aiemmin opettajat kertoivat, mitä oppijat tekivät, mutta nyt he kertovat, mitä sovelluksia oppijat missäkin tehtävässä käyttävät.

Koulun tietohallinnon pitää huolehtia toimivasta verkosta. Ei voida olettaa, että koulussa käytetään kodin maksamaa verkkoa. Opettajan ei tarvitse osata käyttää erilaisia laitteita; olennaista on, että selamella pääsee nettiin.

Pisa-tulokset eivät kerro, että Suomessa jotain olisi tehty aiempaa huonommin, vaan että muut ovat tehneet meitä paremmin. Käytetäänkö monivalintakysymyksiä vai luovaa tekstiä? Luova teksti ei aina ole laadukasta. Viihdekäyttö ei kuulu luokkaan, mutta ei kännyjä pitäisi koulussa reppuunkaan piilottaa.

Viestiseinällä muisteltiin Olli-Pekka Heinosen aikaa, jolloin ATK oli oppiaineena ja OPE.FI-koulutusta tarjottiin kaikille opettajille. Yleisöpuheenvuorossa tuotiin esiin, että avoin langaton verkko on tietoturvakysymys. Tietoturvallinen verkkoratkaisu taas on oikeasti kallis.

NFC-teknologialla päätteiden äärestä oppimaan ja vuorovaikuttamaan kasvokkain

Jukka Riekki ja Päivi Jokinen kertoivat, miten NFC-teknologiaa käytetään päiväkodissa. Kun lapsi koskettaa puhelimella naulakon nimilapussa olevaa NFC-tähteä, hän kuulee nimilapussa olevan nimen. Näimme videon, jossa lapset tutustuivat laatikosta paljastuneisin puhelimiin ja opettelivat niiden avulla lukemaan eri puolille päiväkotia ripustettuja NFC-tunnistein varustettuja tekstejä ja kirjaimia. Lapsille ei kerrottu, mitä puhelimilla tehdään, ja hoitaja sanoi, ettei osaa neuvoa, joten lapset tutkivat laitteita yhdessä ja neuvoivat toisiaan. Innokkaat kokeilijat saivat puhelimet välillä niin sekaisin, että niitä piti käyttää IT-tuessa.

Opettaja voi itse laatia tehtäviä NFC-täppärille, jolloin lapset ratkovat tehtäviä siirtämällä fyysisiä kappaleita paikasta toiseen toisin kuin täppärin näytöllä.

Viestiseinällä kysyttiin, onko pedagogisesti oikein, että pienet lapset opettelevat kirjaimia puhelimella. Eivätkö muut valmiudet olisi sen ikäisille tärkeämpiä?

MOOCit eli massiiviset avoimet verkkokurssit – toiveita ja pelkoja

Jaakko Kurhila toivoo, että MOOC-huuma ei Suomessa nousisi samoihin mittoihin kuin Yhdysvalloissa, jossa koulutuksen kustannukset ovat kasvaneet jatkuvasti, mutta tutkinnon suorittaneen palkka ei. Jokaisella on pilvi taskussaan, mutta luentosali on tänään pitkälti samanlainen kuin 1800-luvulla.

Aika on kypsä MOOCeille, verkko toimii ja ihmiset käyttävät sitä jatkuvasti. MOOC-huuma lähti Standfordista, Sebastian Thrun perusti Udacityn, Coursera ja edX nousivat, FutureLearn ja iversity aloittivat tänä syksynä. Ne kaikki ovat keränneet valtavasti rahoitusta ja rekisteröityneitä opiskelijoita.

Ilmaisuus on tärkeää MOOCeissa, joista useimmat sisältävät huolella valmistettuja videoita huippuluennoijien esityksistä tai animaatioita, joilla yritetään havainnollistaa esim. matemaattista raja-arvon käsitettä. Kun laadukasta ilmaista koulutusta tarjotaan kaikille, syntyy vaikuttavia tarinoita, kuten tarina 11-vuotiaasta pakistanilaisesta tytöstä, joka suoritti fysiikan kurssin lähes täydellisin pistein. Tutkimusten mukaan MOOCeja suorittaneista valtaosalla on kuitenkin aiempia tutkintoja.

MOOCeissa tietotekniikan ammattilaiset, joilta puuttuu pedagogista osaamista, ovat keksineet pyörän uudestaan. Jos MOOCiin rekisteröityy 20 000 oppijaa ja ensimmäisen tehtävän suorittaa 3000 ja koko kurssin 170 oppijaa, niin voidaanko enää puhua massiivisesta kurssista? Yliopiston normaalikursseillakin voi olla parisataa opiskelijaa.

Vuosi 2012 oli MOOCien vuosi, kun taas tänä syksynä otsikot kertovat kyllästymisestä ja pettymyksistä. MOOC-hype on kuitenkin muuttanut ansaintalogiikkaa. Helsingin yliopisto tarjoaa pieniä, avoimia, käytännöllisiä verkkokursseja, josta oppilaat ovat valmiita maksamaan, ja opettajat päivittävät joustavilla MOOCeilla omaa osaamistaan. Kumpaa työnantajasi arvostaa, maailman parhaan asiantuntijan vai satunnaisen opettajan pitämää kurssia?

MOOCeista voi kerätä valtavasti dataa, jota analysoimalla saamme lisää tietoa oppimisesta. Esimerkiksi kuusi minuuttia lienee videon optimaalinen pituus; sitä pidempiä oppijat eivät katso kokonaan. Miten hyvin he sitten keskittyvät kolmen vartin normaaliluentoihin?

Missä MOOCit menevät metsään? Amatöörit siirsivät massaluennot verkkoon, mutta maksimoivat väärää asiaa. Oppijamäärien sijaan pitäisi maksimoida oppijoiden interaktiota kuten jo vuonna 2008 alkuperäisissä cMOOCeissa. Ne ovat fasilitoitua tiedonrakentelua verkkoyhteisöissä, joissa jokainen osallistuja on asiantuntija ja keskustelut liittyvät kontekstiin.

Helsingin yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitoksella MOOCit ovat osa formaalia koulutusta. Asian näkeminen on eri asia kuin asian tekeminen. MOOCit ovat testivetoista ohjelmistokehitystä, jossa kehitetään ohjemoinnin rakennetta, tyyliä, tehokkuutta. Määrätietoinen harjoittelu voi viedä satoja tunteja.

MOOCien myötä on kehitetty kisällioppimista, luovuttu luennoista ja laskuharjoituksista ja rakennettu paja, jossa ohjaajat ovat paikalla. Olennaista on, että kaikkien välillä on vuorovaikutusta. MOOCin esitestaajat toimivat kisälleinä MOOCiin osallistuneille, joihin puolestaan suhtaudutaan tulevina opiskelijoina, saavathan he kurssisuorituksesta 9 ECTS-opintopistettä tullessaan opiskelemaan laitokselle.

Kukaan ei Suomessa rahoita MOOCeja. Helsingin yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitoksella MOOCit syntyivät oman opetuksen kehittämisen tuotteina – tosin niihin tehtiin töitä paljon. Yhdysvalloissa rahoitusta on toisella tavalla. Suomalainen opettaja voisi seurata tiettyjä kansainvälisiä MOOCeja, järjestää ehkä opintopiirejä ja antaa suoritusmerkintöjä.

Videotervehdys: Hallituksen tavoitteet ja toimenpiteet digitaaliteknologian kehittämiseksi ja hyödyntämiseksi

Päivän päätteeksi saimme opetusministeri Krista Kiurun videotervehdyksen, jonka alussa hän pahoitteli mm. arkista asuaan ja flunssaista ääntään. Vaikka kertaus on opintojen äiti, niin kun video oli uudelleen pyörähtämässä käyntiin, siirryimme verkostoitumaan Talvipuutarhaan. Seuraavana päivänä saatoimme lounastauolla seurata suoraa lähetystä Krista Kiurusta kommentoimassa tuoreita Pisa-tuloksia.

Sosiaalinen media

Tiistaiaamuna Tina Heinon vetämän sosiaalisen median rinnakkaistyöpajan aloitti Ville Venäläinen kertomalla Kari A. Hintikan eDelfoi-menetelmään pohjautuvasta tulevaisuudentutkimuksesta SOMY2023:sta.

Uudet ammatit ja metataidot tarjoaisivat uuden mittarin Pisan tilalle. Lasten kouluviihtyvyyttä voidaan lisätä kompetenssilla, autonomialla ja yhteenkuuluvuudella. Ihminen voi hyvin saadessaan jatkuvasti pieniä voittoja tekemisistään. Kun nuorelle annetaan enemmän liikkumatilaa, hänen on helpompi hyväksyä yhteisön normit.

Sosiaalinen media lisää autonomiaa oppimisessa ja yhdistää formaalin ja informaalin oppimisen. Esimerkiksi CSS:ää osaava oppilas sai muokata luokan verkkosivustoa.

Jere Rinne kertoi SOOCista, itseopiskelukursseja tarjoavasta pienestä MOOCista, joka levittää sosiaalisen median kehittämishankkeiden kokemuksia.

Pohdimme yhdessä, mikä voisi motivoida opettajia suorittamaan avoimia, ilmaisia kursseja. Veso-päivä? Vuorovaikutus ja jakaminen? Pelimaailman ansiomerkit?

Jarkko Sairanen kertoi, miten oppimisalustaa voi monipuolistaa upottamalla kursseihin sosiaalisen median elementtejä. Henkilökohtainen oppimisympäristö, mobiilioppiminen ja käänteinen luokkahuone muuttavat opetusta. Kun oppija katselee kotona lyhyitä videoita, hän voi kelata niitä uudestaan ja uudestaan, jos ajatus lähtee harhailemaan.

Miten videoita jaetaan? Mistä löytyy muiden tuottamia videoita? Laadukkaita opetusvideoita löytyy esimerkiksi Ylestä, TEDistä, Khan Academystä, Opetus.tv:stä sekä YouTubesta.

Ryhmässä pohdimme, eivätkö oppijat voisi laatia videoita sen sijaan, että opettaja niitä tehtailee. Oppijoita voisi neuvoa käsikirjoituksen laadinnassa, sudenkuoppien välttämisessä ja tekniikassa. Pohdimme myös jaettujen dokumenttien eli yhteiskirjoittamisen monia mahdollisuuksia.

Jäikö joku junasta, kuka matkustaa ensimmäisessä luokassa – opettajien digiosaaminen puhuttaa Helsingissä ja Piilaaksossa

Jouni Kangasniemi ja Jarmo Viteli visioivat tulevaisuuden koulun tieto- ja viestintätekniikkaa. Muutosta vastustetaan aina. Sokrateskin totesi: ”Kirjoitustaito murskaa oppimisen – enkä minä noin oppinut.”

Salman Khan, investointipankkiiri Piilaaksossa, opetti sukulaistytölleen matematiikkaa. Kun ei joka ilta jaksanut olla verkossa, hän laati opetuksestaan lyhyitä videoita, joita tyttö sai katsella. Tyttö näytti videoita kavereilleen, ja niiden suosio kasvoi. Oppimisen perusta saadaan kuntoon videoilla, joita voi jauhaa uudestaan ja uudestaan. Parhaillaan Khan Academyn videoita käännetään eri kielille.

OPE.FI-taitotasojen pitäisi täydentyä sen mukaan, mitä tarvitaan tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön lisäämiseen työyhteisössä, miten osaajat ja kansainväliset kumppanit löytävät toisensa. Opeka.fi-tulokset marraskuulta 2013 antavat koulun digikäytön profiilikuvan, jota rehtorit ja opettajat yhdessä kehittäisivät.

OECD:n kansainvälisen aikuistutkimuksen PIAACin mukaan Suomi on yksi osaavimmista kansoista, mutta Helsingin Sanomat uutisoi: ”Joka kolmas työikäinen hallitsee tietokoneet heikosti.” Jälkimmäinen tulos lienee johdettu vastauksesta kysymykseen: ”Vastaisitko mieluummin verkkolomakkeella vai paperilla?” Suomen suurin MOOC on Pikku Kakkonen, jonka avoimia opetusvideoita massat kerääntyvät seuraamaan.

Miksi joku tarjoaa MOOCeja? Miksi jotkut investoivat niihin massiivisesti? MOOCeista saadaan valtavasti analysoitavaa dataa, jonka avulla isot yliopistot skannaavat terävimmät aivot maailmalta omiksi oppijoikseen.

Risto Linturin, Osmo Kuusen ja Toni Ahlqvistin tutkimuksessa Suomen sata uutta mahdollisuutta: radikaalit teknologiset ratkaisut kuvataan mm. robottien, kolmiulotteisen tulostuksen ja lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia. Robottiviikolla tavarataloissa esiteltiin kodinkonerobotteja – mutta ne ovat olleet esillä jo kymmenen vuotta. Kun oppijat työstävät opittavia asioita uudella teknologialla, he oppivat samalla logiikkaa ja ongelmanratkaisutaitoja.

Koulutus on investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen. Jossain kulttuurissa on tärkeää, että oppija osaa mahdollisimman virheettömästi kopioida opettajan kirjoittaman tekstin, Suomessa taas lapsi saa leikkiä mahdollisimman pitkään ja oppia yhteisölliseksi.

Visioita pilvipalveluista ja muista tulevaisuuden digitaalisista ympäristöistä

Miika Tuisku kertoi CERNissä kehitetyistä IT-ratkaisuista, jotka auttavat tiedemiehiä ja kansalaisia. ”Kaikki avoin ei ole ilmaista eikä kaikki ilmainen avointa.”

CERN tarjoaa tutkimusta, teknologiaa, yhteistyötä ja opetusta, mm. päivän mittaisia verkkokursseja, joilla tavallinen lukiolainen voi käydä sivistämässä itseään.

Opetuksen tulevaisuusraportti uuden median visioista käsittelee mm. pilvilaskentaa, avoimia sisältöjä ja kolmiulotteista tulostusta. Korkeakouluissa opiskellaan täppäreillä MOOCeja ja esineiden internet ulottuu kaikkialle.

Avoimuus on megatrendi, jota OKF monine työryhmineen tuo esiin. Tiede on avointa, data ja ohjelmistokoodit avataan julkaisujen myötä. Avoimuus demokratisoi tieteen, opetus- ja tutkimusympäristöt virtualisoituvat, joukkouttaminen lisääntyy. Virtuaaliseen oppimisympäristöön kuuluvat verkkokurssit, oppimisalustat, sosiaalinen media, pelit ja yhteistyöalustat. Virtuaalisesta tutkimusympäristöstä löytyvät työkalut, teknologiat ja sähköinen infrastruktuuri, jotka mahdollistavat tutkimusyhteisöjen toiminnan. Hajautettu ongelmanratkaisu- ja tuotantomalli kaventaa kuilua ammattilaisten ja harrastelijoiden välillä.

Kansalaiskybertiede on tarkoitushakuista sosiaalista verkostoitumista. Kansalaiset ovat sekä kuluttajia että tuottajia. Kansalaisten kybertieteen keskuksessa on meneillään paljon projekeja, mm. vapaaehtoista pilvilaskentaa, jolla on noin viistoistatuhatta aktiivista seuraajaa, sekä ketterien liiketoimintamallien pohtimista ketterästi opiskelijavoimin.

CERNissä kehitetyssä virtuaalikoneessa CernVM:ssä on kymmenen gigatavua ohjelmia. Jos ne pakataan kymmeneen megatavuun, niitä voi siirrellä pilven ja kotikoneiden välillä.

Michael Doser vastaa antimateriakokeesta, jossa tutkitaan, mitä tapahtuu, kun materia törmää antimaterian kanssa. Tim Berners-Lee visioi seuraavaa webiä, semanttista webiä, jossa tietoalkioiden väliset suhteet on määritelty. Wikipediaa kehitetään semanttisen webin muotoon, ja linkitetyn datan hyvyydelle kehitetään pisteytysjärjestelmää.

Oppimateriaaleissa ongelmana on tiedon vanheneminen. Jos vanha sisältö olisi käyttökelpoista, mutta sen esitysmuoto ei, niin ongelma ratkeaisi, kun nämä irrotettaisiin toisistaan. Uutta tietoa rakennetaan aiemman tiedon päälle. Voidaanko vanhoihin tietoihin palata parinkymmenen vuoden kuluttua?

Tutkimuksen tietoaineistot -hankkeessa pilotoidaan julkisen aineiston opetuskäyttöä mm. lukiossa. Projektin myötä Suomella on mahdollisuus profiloitua avoimen tiedon edelläkävijänä.

Valtavasta datamäärästä, big datasta, tallennetaan vain promille. Antureista saadaan jatkuvasti reaaliaikaista dataa. Idea on sama kuin Twitterissä: tuotetaan tietoa tietämättä, minne se menee. Joku voi tilata sitä itselleen.

Kansallinen oppimista tukeva pilvipalvelu

Petri Pohjonen ja Asko Lippo kertoivat Opetushallituksessa kehitteillä olevasta oppimisen kansallisesta pilvipalvelusta. Heikentyneet Pisa-tulokset kertovat, että oppilaiden asenteet kouluun ovat muuttuneet, oppimisen motivaatio on kateissa eikä koulu ole keskeinen asia nuorten elämässä. Pojat oppivat informaalisti touhutessaan laitteiden kanssa.

Millä aikataululla edetään? Millaisia ratkaisuja on olemassa? Mitä taitoja tarvitaan tulevaisuudessa? Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön pitäisi lisääntyä, teknologiaa pitäisi hyödyntää koulun arjessa entistä enemmän. Kyse ei ole opetuksen viihteellistämisestä vaan ajattelusta, ongelmanratkaisusta, yhteisöllisyydestä ja oppimisesta.

Tutkimuksen mukaan oppimateriaalin jakaminen verkossa herättää ristiriitaisia ajatuksia, samoin vuorovaikutus verkossa, tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö ja OPS2016. Toimiva ympäristö ja monipuolistuvat työtavat mahdollistavat yhteisöllisen oppimisen ja oppimiskokemuksen jakamisen. Oppijoille tärkeintä on hyvä ilmapiiri ja innostava opettaja. Koulutuspilven pitää siis välittää opettajan innostus.

Vaikka Suomen tulokset Pisassa heikkenivät, olemme edelleen lukutaidossa ja luonnontieteissä paras Euroopan maista. PIAACissa olemme ykkönen.

Eija Kalliala
OPH:n Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa SoMy -koordinointihanke
Otavan Opisto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>