Avainsana-arkisto: koulu

Internet-palvelujen ja sosiaalisen median käyttö yleissivistävän koulutuksen oppilaiden keskuudessa

Toteutin syksyllä 2012 kyselytutkimuksen, jolla pyrin kartoittamaan yleissivistävän koulutuksen piirissä olevien oppilaiden kokemuksia ja näkemyksiä Internet-palvelujen ja sosiaalisen median käytöstä. Erityisesti pyrin saamaan mukaan oppilaita, joilla oli opiskelun kautta kokemusta Internet-palvelujen ja sosiaalisen median käytöstä, ja siksi kohdistin kyselyn sosiaalisen median kehittämishankkeisiin osallistuneiden koulujen oppilaille. Vastaajien ikäjakauma oli hyvin laaja, ja vastaajiin kuului sekä perinteiseen lähiopetukseen että verkko-opetuksena toteutettuun etäopetukseen osallistuvia oppilaita.

Kyselyssä selvitin oppilaiden Internet-palvelujen ja sosiaalisen median käyttötapoja, hyödyntämistä oppimisen tukena sekä palvelujen käyttöä koulussa ja vapaa-ajalla.

Internet-palvelujen ja sosiaalisen median käyttötavat

Kyselyyn vastanneet kertoivat olevansa Internetin käytössä aktiivisia ja osaavia. Vastaajien tausta kuten ikä ei vaikuttanut aktiivisuuteen tai osaavuuteen. Internetin käytön välineinä mobiilit kannettavat tietokoneet ja erilaiset käsilaitteet (esim. PDA, älypuhelin, matkapuhelin) olivat ohittaneet suosiossa perinteiset paikkaan sidotut pöytätietokoneet.

Sosiaalisen median käyttö oli hyvin yleistä, sillä suurin osa vastaajista käytti sitä joko päivittäin tai vähintään viikoittain. Käyttötarkoituksena näyttää kuitenkin olevan ensisijaisesti vuorovaikutus ja yhteydenpito, kun taas sisältöjen suhteen käyttö oli luonteeltaan enimmäkseen passiivista seuraamista ja jonkin verran myös aktiivista sisällön tuottamista. Yhteisöpalvelut, kuten Facebook, olivat selkeästi suosituin vapaa-ajan yhteydenpidon väline, jopa yleisempi kuin perinteinen sähköposti.

Hyödyntäminen oppimisen tukena

Suurin osa vastaajista oli osallistunut koulussaan osittain tai kokonaan verkossa järjestettyyn opetukseen, ja reilusti yli puolet opetukseen, jossa oli käytetty sosiaalisen median välineitä oppimisessa tai opetuksessa. Osallistumismäärät ovat poikkeuksellisen suuria, mikä johtuu tutkimuksen kohdistamisesta sosiaalisen median kehittämishankkeisiin osallistuneisiin kouluihin. Samalla se kuitenkin osoittaa, että kehittämishankkeissa on varsin hyvin onnistuttu saamaan oppilaita sosiaalista mediaa hyödyntävän opetuksen piiriin.

Oppilaat käyttivät Internet-palveluja ja sosiaalista mediaa kouluasioissa varsin monipuolisesti eri tarkoituksiin. Omat mieltymykset olivat tärkeitä Internet-palvelujen käytössä, ja suurin osa vastaajista piti tärkeänä saada itse päättää, mitä Internet-palveluja he käyttivät oppimisen apuna. Perusteluina käytettiin esimerkiksi tiedonhankinnan monipuolisuutta, erilaisia oppimistyylejä ja -tapoja, ajankäytön mielekkyyttä sekä käyttömukavuutta. Huolenaiheita olivat Facebookin kaltaisten palvelujen osalta vapaa-ajan ja koulutyön sekoittuminen sekä tietosuoja- ja tietoturvakysymykse

Suurimpina yksittäisinä rajoitteina Internet-palvelujen ja sosiaalisen median käytölle oppimisen apuna tulivat esiin tiedon puute oppimisen tueksi soveltuvista palveluista sekä kiinnostuksen puute palvelujen käyttämiseen oppimisen apuna. Verkossa toteutettuun opetukseen osallistuminen näytti jonkin verran vähentävän koettuun hyötyyn, työläyteen ja kiinnostukseen liittyviä rajoitteita, mikä kertoo omakohtaisten kokemusten tärkeydestä hyötyjen arvioinnissa. Näiden lisäksi esiintyi palvelujen ja laitteiden saatavuuteen ja käytettävyyteen sekä koulun ja opettajan toimintaan liittyviä rajoitteita.

Internet-palvelujen ja sosiaalisen median käytön yleisyys

Erilaisia Internet-palveluja ja sosiaalista mediaa käytettiin vapaa-ajan ohella myös kouluun liittyviin asioihin, mutta käytön yleisyydessä saattoi olla huomattavia eroja. Joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta palvelujen käyttö oli silti yleisempää vapaa-ajalla kuin kouluun liittyvissä asioissa.

Kouluun liittyvissä asioissa pelipalveluista käytetyimpiä olivat oppimispelit ja opetusohjelmat sekä ehkä hieman yllättävästikin yhteisöpalvelujen pelisovellukset. Tiedonhakupalvelut olivat kokonaisuudessaan suosituin kysytyistä palvelutyypeistä. Uutis- ja ohjelmapalveluihin sisältyviä teemasivustoja, verkkolehtiä ja uutispalveluja käytti noin puolet vastaajista, eivätkä elokuvien ja TV-ohjelmien jakopalvelutkaan jääneet näistä paljoa jälkeen. Asiointipalveluista käytettiin kouluasioihin selkeästi eniten koulusivustoja (esim. Veräjä, Wilma, Muikku) ja julkisia palvelusivustoja (esim. kaupungin tai kirjaston palvelut). Verkkokauppoja käytettiin jonkin verran esimerkiksi oppikirjojen hankintaan.

Julkaisupalveluista käytettiin kouluasioihin eniten wikejä ja muita yhteistyöpalveluja (esim. Wikispaces, Google Docs) sekä videoiden jako- ym. palveluja. Muiden julkaisupalvelujen kohdalla käyttö jäi alle viidennekseen vastaajista. Yhteisöllisistä palveluista käytettiin kouluun liittyviin asioihin eniten verkko-oppimisympäristöjä, jotka olivat selvästi kouluun liittyviä ja hyödyllisiksi havaittuja. Sosiaalisia yhteisöpalveluja (esim. Facebook) käytti kouluun liittyviin asioihin jonkin verran yli kolmannes vastaajista. Kiinnostus sosiaalisiin virtuaalimaailmoihin (esim. Second Life) oli yllättävän vähäistä. Viestintä- ja yhteistyöpalveluista käytettiin kouluasioihin selkeästi eniten sähköpostipalveluja, kun taas pikaviestipalveluja ja verkkopuhelupalveluja käytettiin yllättävän vähän vapaa-aikaan verrattuna.

Tulosten pohjalta vaikuttaa siltä, ettei Internet-palvelujen ja sosiaalisen median käyttö vapaa-ajalla välttämättä anna riittävää pohjaa niiden hyödyntämiseen oppimisessa, vaan oppilaat tarvitsevat ohjausta ja motivointia niiden käyttömahdollisuuksiin perehtymisessä. Palvelujen hyödyntäminen opetuskäytössä tulisi myös toteuttaa pedagogiselta ja toteutuksen kannalta harkitusti, jottei oppilaille muodostuisi niiden käytöstä turhaan huonoja kokemuksia.

Raportti kyselytutkimuksen tuloksista on luettavissa ja ladattavissa alta.

Minna Koskinen
Tutkijatohtori
Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos

Minna Koskinen: Internet-palvelujen ja sosiaalisen median käyttö yleissivistävän koulutuksen oppilaiden keskuudessa. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. 10.12.2012

 

Monoa mahdottomuuden kulttuurille

 

Ihan sama millä alalla tai missä organisaatiossa sosiaalisen median käytön eduista puhuu. Osa ihmisistä tunnistaa tämän päivän ja ennen kaikkea tulevaisuuden hyödyt. Jokaisesta organisaatiosta löytyy kuitenkin ihmisiä, joilla on tapa hahmottaa asiat vain uhkien ja epäonnistumisten kautta. Heidän näkemyksensä ja kantansa tulee huomioida yhtä arvokkaina kuin kaikkien muidenkin. Sen sijaan uhkien kautta ajattelun mukana tulevalle mahdottomuuden ilmapiirille pitäisi antaa sutjakkaasti monoa, ennen kuin se on normi.  

 

Mahdottomuuden ilmapiirin tunnistaa ainakin seuraavista seikoista: 

  • Innovaatiot korvataan rutiinilla ja varmuudella. 
  • Muutokseen ei uskota, eikä uskalleta.
  • Ollaan varmoja muidenkin epäonnistumisesta. 
  • Uhkien ja haittojen todistelemiseen käytetään kohtuuttomasti aikaa.
  • Osa ihmisistä inhoaa jokaista palaveria.

Liian usein ja useassa paikassa mahdottomuus on muuttanut uudistumisen, innon ja kokeilun turhuudeksi. Koulut eivät ole tässä poikkeus. Monesta paikasta löytyy innokas joukko opettajia, joiden kädet on sidottu nippusiteellä peukaloista yhteen. Liikkumavara jää kapeaksi.

 

Kun nippusiteitä kiristää tarpeeksi, alkavat asiat tuntumaan heistäkin mahdottomalta. Sen jälkeen keskustelu pyörii aina samojen teemojen ympärillä, vaikka tarkoitus on hyvä: resurssipula, tietoturvan luomat reunaehdot, osaamattomuus, laitteet, eriarvoisuus ja jne.  Mahdottomuudessa on mahdoton nähdä mahdollisuuksia. 

 

Opin viime viikolla sanonnan markkinointimaailmasta: ” Toimintakulttuurit syövät strategioita aamiaiseksi.” Kouluissakin on kysymys kokonaisen toimintakulttuurin muutoksesta. Tämä on tuskaisen hidas prosessi, vaikka strategiatasolla tehtäisiin linjamuutoksia ohjaamaan arkea. Mutta jos mahdottomuuden sijaan nähtäisiin mahdollisuudet, muutos tapahtuisi sekä pienemmällä kitkalla että luonnollisemmin niiden resurssien ohjaamana, jotka ovat jo olemassa. 

 

Hankkeilla voidaan varmasti avittaa muutosta tuomalla resursseja ja koulutusta, mutta itse koulujen sisällä olevaan toimintakulttuuriin niiden avulla pääsee huonosti kiinni. Juttelin viime viikolla myös Meidän koulun -hankkeen vetäjän Minna Haaviston kanssa. Tarjosin heidän hankeväelleen  sosiaalisen median työkalujen käyttökoulutusta. Minna kuitenkin käänsi asian päinvastoin ja kysyi koulutusta alakoulun oppilaille. Näin työkalut tulisivat varmemmin käyttöön. Opettajan on lyhyen koulutuksen jälkeen ymmärrettävästi vielä vaikea viedä luokan toimintaan ja opetukseen uusia työkaluja tai tapoja toimia, kun omakin opettelu on usein vasta alussa. (Loistava ajatus, kiitos siitä!) 

 

Kotimatkalla pyyntöä pohtiessa ynnäsin mukaan vanhan totuuden; toimintakulttuurin muutos pitäisi aloittaa alhaalta päin. Sillon tulokset ovat kaikkein kestävämpiä ja parhaita. Muutoksen käynnistämiseen tarvitaan usein vain pientä tuuppausta ja tuupattavien pitäisikin olla ensin oppilaita. Samalla ja sen jälkeen tavoittaisi opettajat. Näin muutoksesta tulisi yhteinen ja parhaassa tapauksessa yhdistävä asia. Siinä voisi olla kiinni osa lähitulevaisuuden hankkeista.