Vaikuta ja vaikutu

Tieken Vaikuta ja vaikutu -seminaari toi toistasataa opetusalan ammattilaista Korjaamon ratikkamuseoon 24.9.2013. Salin valkokankaalla näkyivät esitysdiojen lisäksi yleisön Viestiseinälle tai Twitteriin aihetunnisteella #vaikutu kirjoittamat kysymykset ja kommentit, joihin reagoitiin kiitettävästi.

Mustavalkoinen opetusfilmi

Kirsti Timperi avasi ja Ari-Matti Auvinen juonsi seminaarin. Aluksi näimme mustavalkoisen ja rahisevan raitiovaunujen kuljettajille ja rahastajille aikoinaan laaditun opetusfilmin, jossa näytettiin oikeanlainen toiminta sekä virheellinen toiminta seurauksineen. Rahastajathan olivat moniosaajia: rahastivat, siivosivat ja tarvittaessa auttoivat matkustajia raitiovaunuun.

Osaamisen kehittäminen

Paula Stelander ZenRoboticsista ja Fondiasta kertoi, miten yrityksen juuret ovat henkilöstön osaamisessa. Organisaation osaaminen muodostuu yksilöiden tavasta toimia yhdessä ja luoda uutta. Osaamisen jakaminen kuuluu yrityskulttuuriin ja bonusjärjestelmään.

Kun juristit kuluttivat kohtuuttomasti aikaa toimisto-ohjelmistojen kanssa tappelemiseen, heille tilattiin Tieken A-korttikurssi. Kurssiin osallistuminen oli vapaaehtoista, mutta tutkinnon suorittaminen pakollista. Omasta osaamisesta huolehtiminen on tärkeää; yrityksen tarjoama kurssi on sekä yrityksen että työntekijän etu.

Oppimateriaali 

Aamupäivän paneelissa Jukka Talvitie Helsingin kaupungin Opetusvirastosta, Christian Komonen Fronterista, Teuvo Sankila Otavasta ja Vesa Linja-aho Metropoliasta keskustelivat perinteisen ja sähköisen oppimateriaalin roolista nyt ja tulevaisuudessa.

Erilaisille opettajille ja oppijoille tarvitaan muokattavia materiaaleja suljettuihin ja avoimiin ympäristöihin. Tulevaisuutta ovat avoimet, muokattavat ja yhdisteltävät materiaalit sekä tutkiva ja ilmiöpohjainen oppiminen.

Missä ovat oppimateriaalin kehittymisen suurimmat haasteet? Millaista materiaalia oppijat haluaisivat käyttää? Oppimateriaalin pitää olla pedagogisesti käytettävää eikä sitä saa sitoa johonkin alustaan ikuisiksi ajoiksi. Nettihän on täynnä autenttista materiaalia, mutta miten se validoidaan? Perinteinen julkaistu oppimateriaali on yleensä vertaisarvioinnilla validoitu, mutta siitäkin voi löytyä virheitä.

Oppijat ovat erilaisia. Joskus olisi hyvä siirtyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tarvitaan erilaisia tulokulmia ja kulttuureita, ajattelun taitoja ja lähdekriittisyyttä.

Omistaako opettaja laatimansa materiaalin, jos muut parastelevat sitä? Kenelle kuuluvat joukkoistamalla laaditut materiaalit – tai pitäisikö jonkun ne omistaa? Avoimet oppimateriaalit ry hallinnoi Creative Commons -lisenssillä jaettuja oppimateriaaleja, joita kuka tahansa voi muokata, mutta virallista jakeluversiota ei pääse sorkkimaan mielivaltaisesti. Avoin materiaali ei ole kaupallisen vihollinen. Kilpailu parantaa oppimateriaalin laatua eikä ennakkotarkastusta kaivata. Tekijä on palkkansa ansainnut, mutta tekijänoikeudella on hinta vain, jos joku siitä maksaa.

Kolmasosa nuorista ei ole sosiaalisessa mediassa. Tarvitsevatko opettajat ja oppijat näppäinkoulutusta? Mihin panostetaan kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa? Tiedon kösittely, arviointi ja tuottaminen liittyvät tulevaisuudessa kaikkiin ammatteihin.

Yleisön joukosta nousi kokenut opettaja ihmettelemään, että paneelissa puhutaan vain oppimateriaalista. Kouluissahan opitaan yhteisöllisesti tutkien. Opettaja, osaava pedagogi, ei väännä oppimateriaalia vaan ainoastaan lyhyet ohjeet, joiden avulla oppilaat lähtevät tutkimaan asioita. Kuka opettaa oppilaille Googlen tarkentavat haut? Eihän työelämässä ole oppikirjoja eikä oppimateriaaleja, siellä tarvitaan tiedonhakutaitoja.

Opettajat tarvitsisivat mielekästä täydennyskoulutusta ja vertaistuotantoverkostoja. Pitäisikö insinöörien opettajankin kokeilla tutkivaa oppimista perinteisen luennoinnin sijaan?

Sähköiset ylioppilaskirjoitukset

Iltapäivän paneelissa Kaisa Vähähyyppä Ylioppilastutkintolautakunnasta, Daniel Sazonov Suomen Lukiolaisten Liitosta, Sirpa Ahde Vantaan kaupungilta ja Marianna Halonen Microsoftilta keskustelivat sähköisistä ylioppilaskirjoituksista. Koko tutkintoprosessi muutetaan tietotekniikkaa hyödyntäväksi ja tonnikaupalla paperia poistuu; ainoastaan paperinen tutkintotodistus jää jäljelle. Ylioppilastutkinto on edelleen yksilökoe, joten verkko ei voi olla kokonaan auki.

Oppitunneille tarvitaan tietotekniikkaa. Kolmentuhannen lukiolaisen e-kysely paljasti todellisuuskuilun luokkahuoneen ja muun maailman välillä. Oppijat ovat eriarvoisessa asemassa; vain kymmenen prosenttia lukiolaisista voi joka tunnilla käyttää tietotekniikkaa. Vantaalla käytetään Opekaa ja tukihenkilöt auttavat opettajia. Lukiolaisten tieto- ja viestintätekniikan taidot kartoitetaan heti ensimmäisenä vuonna.

Pakko ajaa muutokseen; lukiot ovat muutamassa vuodessa muuttuneet huikeasti ja intoakin löytyy. Suunta on oikea: entistä enemmän tehdään yhdessä ja tietohallinto on keskusteluissa mukana.

Mitä opitaan ja miten opitaan? Aiemmin tankattiin tietopaketti ylioppilaskirjoituksiin, mutta nyt pitäisi päästä tiedon etsintään ja yhdistelemiseen, mikä vaatii tekniikkaa ja sähköistä oppimateriaalia. Tietotekniikka ja etäyhteydet varmistavat, että lukion korkeakouluyhteistyö ei riipu paikkakunnasta.

Toimintakulttuuri muuttuu: opettaja tarjoaa syötteen, mutta oppija on oman oppimisensa subjekti. Tutkiva, ilmiöpohjainen oppiminen yleistyy. Tehtävien laadinta ja sisältö nousevat opetussuunnitelmasta, mutta tehtävät mittaavat ajattelua ja ymmärtämistä.

Miten saataisiin opettajayhteisöt toimimaan kuten tietotyöyhteisöt? Silloin riittäisi, että koulussa joku osaisi ja jakaisi osaamistaan muille.

Löytyykö organisaatioita, joissa henkilökunnnan yhteiset, jaetut kalenterit toimisivat? Kun opettajat jakavat kalenterinsa toisilleen, niin voisiko ne jakaa myös oppilaille, jotta hekin näkisivät, koska opettaja oikeasti voisi olla tavoitettavissa.

Tietotekniikka ei saisi lisätä opiskelijan kustannuksia. Kun kirjat korvataan päätelaitteella ja digitaalisilla materiaaleilla, oppikirja ei enää ole välttämättömyys. Jo kahdeksallakymmenellä prosentilla lukiolaisista on kannettava päätelaite. Kuitenkin kunnan pitää varautua tarjoamaan kunnan päätelaite niille oppijoille, joilla ei ole omaa.

Oppilaiden epätasa-arvoon vaikuttavat eniten erot opettajien osaamisessa. Erääseen kouluun hankittiin sadantuhannen euron laitteet ja ohjelmistot, mutta vain yksi koulun opettajista osasi käyttää niitä. Toisessa koulussa kolmannen luokan oppilaista kukaan ei käyttänyt tietokonetta tai muuta päätelaitetta opiskelussaan.

Kouluun ei tarvita puhdasta tietotekniikka-ainetta vaan tietotekniikkaa laajasti kaikkiin aineisiin. Enää opettaja ei voi valita, käyttääkö tieto- ja viestintätekniikkaa. Tarvitaan johtajuutta ja osaamisen jakamista.

Ylioppilaskirjoituksista poistuvat erilliset kuullun ymmärtämisen kokeet, kun niitä voi tehdä omassa tahdissa omalla päätelaitteella. Myös suullista kielitaitoa ryhdytään mittaamaan viimeistään vuonna 2019, tekniikkahan mahdollistaa sen. Tehtävien pitää mitata monimuotoista osaamista. Omaa oppimista pitää voida osoittaa monin eri tavoin, muullakin kuin kirjoittamalla esseen. Tehtävien pitäisi mitata kykyä arvioida kriittisesti, yhdistellä ja soveltaa. Hyvin toteutettuna ylioppilastutkinto antaa myönteistä ohjausta ja sparrausta.

Opettajat tarvitsevat välineen oman osaamisensa arviointiin. Oppilaitoksiin tarvitaan tieto- ja viestintätekniikan tukihenkilöitä, vertaistukea. Työnantajien pitäisi tarjota työntekijöilleen asianmukaiset välineet työn tekemiseen. Toisaalta opettajilla on mahdollisuus saada veronkevennys itse hankkimistaan laitteista.

Osaamisen mittaamista ja tekemisen riemua ja tuskaa

Merja Sjöblom ja Hanna Vuohelainen Tiekeltä kertoivat yksilöllisen ja yhteisöllisen osaamisen mittaamisesta. Osaamisvaatimukset muuttuvat, samoin OPE.FI-viitekehys, jolla edelleen voi todentaa osaamisensa.

Lopuksi Tom Pöysti kertoi tekemisen riemusta ja tuskasta. Jokainen ihminen on ainutkertainen; kun katsomme yhdessä Simbergin Haavoittunutta enkeliä, meistä jokainen näkee eri taulun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>